Tätä koko aihetta on vaikeaa kuvata, mutta eilisien äidin skypenauruhepuleiden jälkeen päätin, että mun on vaan yritettävä jakaa tää kaikki teidänkin kanssa. Täällä Hong Kongissa on viimeiset luentoviikot käynnissä. Se tarkoittaa ryhmätöiden deadlineja sekä esitelmiä. Ja kuten aina, ei nämäkään ole tähän mennessä menneet ihan nappiin.

Aloitan tiistain ryhmäprojektista. Ryhmämme koostui minusta, yhdestä ruotsalaisesta ja kahdesta hong kongilaisesta tytöstä. Aiheenamme oli Social Organisations in China, jonka takia päädyimme vertaamaan esitelmässämme Unicefin toimintaa Skandinaviassa ja Aasiassa; tarkemmin Kiinassa. Muutama viikko ennen esitystä laitoimme ruotsalaisen kanssa pystyyn facebookryhmän. Toinen paikallisista opiskelijoista vaikutti heti aktiiviselta, sillä hän vastasi ryhtyvänsä töihin. Ehdotimme tapaamista luennon jälkeen. Innokas opsikelija ei ilmestynyt paikalle, emmekä tienneet suorittiko hän edelleen kurssia. Toinen paikallisista totesi ideamme Unicefista hyväksi ja aloimme työstämään Power Pointia. Tosin kyseistä henkilöä ei millään voi kuvata tehokkaaksi. Esitystäme edeltävänä iltana ruotsalainen laittaa minulle huolissaan viestiä; kumpikaan paikallisista ei ollut vielä tehneet slidejaan. No sovimme tapaamisen tiistai aamulle, tunnin ennen esitystä. Toinen paikallisista ei ilmestynyt paikalle, vaan ilmoitti olevansa myöhässä. Kyseinen henkilö ilmestyi (onneksi) luennolle ja ilmoitti, että hän oli löytänyt videon youtubesta, jonka hän haluaisi näyttää esitelmämme aikana. Esitys alkoi, minä ja ruotsalainen alitamme ja osuutemme menivät hyvin. Aluksi ahkeraksi luultu paikallinen luki oman osuutensa kännykästään. Hänen ajatuksensa olivat hyviä, vaikkakin lausuminen tuotti jokseenkin vaikeuksia (mm. sanan Vietnam oli hänelle Vietläm). Tulee myöhästelijän vuoro. Hänen kielensä oli vielä kamalampaa kuunneltavaa, soperrusta eikä pointtiin meinattu päästä laisinkaan. Videon vuoro osottautui kauhun hetkeksi. Video ei liittynyt mitenkään aiheesemme Unicefiin, vaan kertoi AIDS:sta ja HIV:stä Kiinassa. Tätä aihetta hän ei linkittänyt Unicefiin millään muotoa. Itse jouduin pidättelemään naurua ja kun esitys päättyi menin suoraan takariviin häpeissäni istumaan. Luulin että tässä oli kaiken huippu, mutta ei.

Keskiviikon esitelmä. Tehtävänantona oli valita aasialainen yritys ja pohtia yrityksen kulttuuria ja johtamistyyliä. Valitsimme Toshiban. Ensinnäkin kirjallisen työn osalta päätimme jakaa koko aihneen osiin ja jokainen kirjottaisi oman osuutensa, jonka jälkeen liittäisimme koko homman yhteen. Yksi ryhmäläinen oli käyttäny lähteenään Wikipediaa. Jouduin tekemään hänen osionsa uudestaan. Toinen opiskelija oli kirjoittanut johtamistyylistä Toshibassa, mutta hän itse asiassa esitteli vain yhden johtamistyylin ilman että mainitsi sen olevan käytössä yhtiössä. Pyysin häntä lisäämään pienen pätkän Toshibasta, johon hän totesi: "Toshiba is not a popular company right now". MILLÄ PERUSTEELLA voisin kysyä? No toisen ranskalaisen työstä olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Hänen englantinsa näytti erinomaiselta paperilla. Eilen selvisi, että hän oli toisella kurssilla saanut plagiointi syytteet, sillä hänen tekstistään yli 20% oli kopioitua. Toivon, ettei hän ole tehnyt samaa meidän raportissamme mutta pelkään pahinta - rehtori tapaamme pian. Tulee esitelmän vuoro. Esitys aikaa oli rajallinen määrä ja olimme sopineet, että jokainen harjoittelisi oman osuutensa maksimissaan kahteen minuuttin. No Toshiba is not popular now -mies ei millään saant puhettaan edes viiteen minuuttiin, annoimme yhden asian esitettäväksi toiselle ryhmäläiselle joka pääsi itse asiaan nopeammin. Menemme luentosalin eteen. Wikipedia-tyttö aloittaa, ja esittelee aiheemme lyhyesti. Minä jatkan kertomalla aasialaisesta arvomaailmasta ja johtamiskulttuurista. Loput esittävät omat osuutensa ihan hyvin. Pääpointtimme oli, että yhtiössä on selkeästi moninaisuuden puute; alle 5% johdosta on naisia ja heitä tarvittaisiin lisää. Wikipedia-tyttö kuitenkin oman osuutensa jälkeen ottaa puhelimensa esille ja alkaa tekstailla kun muut esittävät omaa osuuttaan. Tulee kysymysten vuoro. Luennoitsija esittää kysymyksen, miten aiheet linkittyvät toisiinsa. Vastaus ei mitenkään! Esimerkiksi aihettani ei oltu millään muotoa linkitetty lopussa koko yhtiöön (ei ollut mun tehtävä). Katsoimme ryhmässä toisiamme ja totesimme elekielellä, ettei meillä ollut vastausta. Päätin improvisoida. Annoin vastauksen hatusta: "Mielestämme kollektivismi ja harmonia tarkoittavat tasa-arvoa ja siksi yhtiön tulisi palakata johtoon enemmän naisia." Luennoitsijan silmät pyöristyivät hämmästyksestä, vastauksessani ei ollut päätä eikä häntää. Häpeissäni jälleen, enemmän kuin viimeksi, poistuin luentosalista esitelmän päätyttyä.

Tämän päivän esitelmää emme edes päässeet esittämään. Kaksi ryhmäläisistä on saanut ruokamyrkytyksen. Onneksi kurssinvetäjä oli ymmärtäväinen ja saamme esittää työmme ensi viikolla. HUOH - ei enää noloja tilanteita tälle viikolle!