Oonan kommelluksia

Täällä viedään nyt aidosti viimeisiä; voidaan puhua jo tunneista. IIKS! Tunteet itsellä on kummalliset ja absurdit. Toisaalta haikeaa jättää Hong Kong taakse, mutta toisaalta ihanaa palata takaisin Suomeen. Ehkä näin lopun ollessa lähellä, sitä antaa itselleen luvan iloita kotiinpaluusta. Tänään myös ymmärsin, että vasta nyt olen antanut itselleni vapauden ärsyyntyä jostain paikallisista tavoista. En malta odottaa, että pääsen takaisin suomalaisien keskuuteen, jotka eivät esimerkiksi röyhtäile julkisesti. Pääsen takaisin töihin, perheen ja ystävien luokse sekä tekemään jotain hyödyllistä. Onhan tässä jo ehditty lomailemaan useampi kuukausi, jos totta puhutaan.

Meidän taipale Balilta tänne Hong Kongiin oli jokseenkin kyllä urakka. Laskeuduimme Kuala Lumpuriin yhden jälkeen aamuyöstä. Olimme katsoneet kentältä kapselihotellin muutamaksi tunniksi. Löytäminen koitui ongelmaksi, eivätkä työntekijätkään osanneet neuvoa. Lopputulos: nukuimme kentällä lattialla. Nyt kuitenkin turvallisesti tosiaan Hong Kongissa. Viimeisen yön vietämme edellistä asuntoa pienemmässä huoneessa. J:n sanoin: "En uskonut, että sitä pienempää huonetta voi löytyä, mutta..."

Ennen kotiinpaluuta ajattelin jakaa teille vähän parempia kuvia meidän Indonesian reissulta.












Ruskettuneena ja hyvin levänneenä on hyvä tulla kotiin :) Nähdään tiistaina aamuna Suomi!