Mä tein sen; elämäni ensimmäinen yö teltassa on koettu. Meillä oli J:n kanssa kyllä ihana viikonlopun aloitus. Tai Long Wan, jossa siis oltiin pari viikkoa takaperin patikoimassa, on useamman poukaman ja rannan yhteisnimitys. Edellisellä patikoinnilla emme ehtineet käydä muilla rannoilla, joten perjantaina aamusta päätimme J:n kanssa, että lähtisimme Tai Long Waniin toisille rannoille uutta reittiä pitkin. Otimme Mong Kokista light bussin päätepysäkille Sai Kungiin asti. Siitä alunperin oli tarkoituksena ottaa toinen bussi Saiwan Tiniin. Myöhästyimme bussista ja seuraavan lähtöön oli useita tunteja. Päädyimme ottamaan taksin, joka oli itse asiassa venelippua halvempi. Taksi ajoi meidät perille kaksisuuntaista, mutta erittäin kapeaa tietä pitkin. Edessämme ajoi hitaammin toinen auto ja olimme J:n kanssa kiitollisia tuosta toisesta autosta, joka hidasti meidän kuskia. Tien varrella oli vain muutama kohta, missä kaksi autoa olisi mahtuneet vierekkäin ja kulmien takaa oli mahdotonta nähdä, oliko vastakkaiseen suuntaan menossa joku toinen auto. Kuskimme ähisi ja puhisi koko matkan ja me J:n kanssa hymähtelimme kuskin turhautumiselle.

Reitti Sai Waniin oli itse asiassa edelliseen patikointiimme verraten huomattavasti lyhyempi. Reitistä vaikean teki paahtava auringon paiste yhdistettynä jyrkkään ylämäkeen. Maisemat olivat omasta mielestäni paremmat kuin toisella reitillä. Lyhyestä matkasta huolimatta hikoilimme J:n kanssa kuin siat konsanaan.

Pääsimme Saiwanin rantaan noin puolen tunnin patikoinnin jälkeen. Rannassa oli soma ravintola ja yleisesti rantakylä oli siisti. Söimme runsaan lounaan ja vuokrasimme teltan rannassa asuvalta saksalaiselta perheeltä. Teltan pystyttäminen tapahtui J:n ohjeistuksien mukaan, eikä mulla aidosti ollut juuri mitään osaa pystyttämisen kanssa.

Teltta kasassa, päätimme juosta kirkkaaseen veteen viilentymään. Iltapäivämme oli tehty uinnista ja  auringossa löhöilystä. Saimme olla ihan omassa rauhassa omassa rannanpalstallamme. Illaksi olimme ostaneet pientä purtavaa ruokakaupasta. Nautimme pullollisen viiniä ja eväistämme sekä katselimme kirkasta tähtitaivasta. Kuuntelimme musiikkia ja keskutelimme syvällisiä. Ilta oli hyttysenpuremia lukuunottamatta aivan täydellinen. Nukuimme molemmat suhteellisen hyvin, illalla bongaamamme lehmät eivät tulleet häiritsemään meitä. Tosin itse nukkuma-alusta ei ollut mukavin; hiekkaa ja pelkästään rantapyyhkeet selkiemme alla. No se oli seikkailuhenkeä ja ensi yönä oma sänky on kultaakin arvokkaampi.







Launtai aamuna J herättää minut huutaen: "Oona nyt pitää siirtää telttaa". Merivesi oli noussut noin 15 metriä iltapäivästä. Pikainen herätys sinänsä, emmekä menneet takaisin nukkumaan vaan suoraan aamu-uinnille. Muutaman tunnin jälkeen lähdimme matkaan. Patikoimme Sai Wanista meille jo ennestään tuttuun Ham Tin Wanin rantaan. Matkaa oli noin tunti ja taas jyrkkää nousua ja sitten pitkä lasku takaisin merenrannalle. Saimme nauttia auringosta muutaman tunnin ajan jäätelön ja kylmän fantan kera.






Lopulta aurinko meni pilveen ja me päätimme aloittaa kotimatkan. Patikointia oli 1,5 tuntia ja mun jalat huusivat hoosiannaa jo ensimmäisen nousun jälkeen. Hiki virtasi ja vettä juotiin yhteensä kolme litraa.

Nyt vihdoinkin kotona! Väsyneinä ja joka paikka hiekassa, mutta onnellisina. Oli todella rentouttavaa olla kaksi päivää ilman internetiä ja saada vain nauttia toistemme seurasta. Koen suurta kiitollisuutta tästä vaihdosta, ensimmäinen kuukausi takana ja muutama vielä edessä. Se että saan jakaa kaikki nämä kokemukset ja maisemat mulle todella tärkeän ihmisen kanssa, pistää hymyn pakostakin huulille. En olisi koskaan uskonut, että Hong Kongista löytyisi näin luonnonläheisiä ja rauhallisia paikkoja. Kiitollinen ja onnellinen juuri tässä hetkessä.