Oonan kommelluksia

Viime viikonloppuun kuului lisää tutustumista paikalliseen ympäristöön.

Pe 28.8.
Visiitti paikalliseen ja joidenkin mukaan suosituimpaan Hongkongin länsipuolella sijaitsevaan Cheung Chaun saareen. Saaren satama oli erittäin kaaoottisen ja likaisen näköinen. Vanhoja paatteja, lauttoja oli silmänkantamattomiin. Saarta oli suositeltu useasta syystä, jotka aukenivat meille pitkin päivää. Kävelimme noin 2 tuntia luonnon alueella. Maisemat olivat taianomaiset ja saimme olla J:n kansa ihan kahdestaan muutamaa vastaantulijaa lukuunottamatta. Kuumuus oli sanoinkuvaamatonta ja hiki virtasi molemmilla.

Lukijan toiveesta, kirjoitan meidän asumiskuvioista täällä Hongkongissa.
Yleisesti Hongkongissa asutaan hyvin ahtaasti ja asuminen on hyvin kallista. Asunnoissa ei välttämättä ole ikkunaa tai keittiötä. Paikallisten käsitys keittiöstä on yleensä kulmaus, jossa on mikro, riisin- ja vedenkeitin sekä jääkaappi.

Asumme J:n kanssa erittäin pienessä 7.7m2 asunnossa. Itse asiassa jo Suomessa kaverini nauroivat asunnon koolle ja eräs totesi, että Suomen lain mukaan alle 9 neliön tilaa ei voi huoneeksi kutsua, vaan lain edessä tila on komero. Asumme siis komerossa - NICE! Asunto oli ehkä pieni downgrade Suomen 50 neliön kaksiosta, tosin olemme tähän pikku koloon todella tyytyväisiä!
Meillä kävi aikamoinen tuuri asunnon kanssa. Maksamme tästä komerosta 8000 HKD kuukaudessa. Aulassa on aina joku tervehtimässä ja tarkistamassa, ettei tunkeilijoita tule asuntoihin. Omistajat ovat todella mukavia; osa ei osaa englantia mutta yhteinen ymmärrys syntyy erilaisista käsimerkeistä ja eleistä. Vuokraan sisältyy monta pientä palvelua vaihtuvan tervehtijän lisäksi: omistajat pesevät pyykit, vaihtavat lakanat ja pyyhkeet sekä siivoavat asunnon. Ei sillä, että tässä tilassa olisi juurikaan siivottavaa, mutta eipähän tarvitse itse miettiä pyykkäämistä saati järjestää sille aikaa. LUKSUSTA!

Asuntomme sijaitsee kuuluisan ladiesmarketin kupeessa. Asunnossa on iso ikkuna, pieni jääkaappi ja oma kylpyhuone. Kylpyhuoneessa on suihku, jonka käyttöä jo hieman aiemmin taisin sivuuttaa: osa vedestä pönttöön ja osa pieneen lattiakaivoon. Tänään meille myös selvisi, mikä yhden ison valokatkaisijan idea on: kuuman veden kytkin. Olimmekin J:n kanssa ihmetelleet, miksei suihkusta tule kuumaa vettä. Tässä ilmastossa viileä suihku kyllä virkistää! Nyt siis saamme halutessamme myös lämmintä vettä. Myös pöntöllä istuminen on saanut uuden merkityksen täällä. Pöntölle ei mahdu istumaan normaalisti (eli jalat eteenpäin), vaan itsensä saa taiteilla vinottain istuma-asentoon, sillä polvet eivät vain mahdu pöntön ja seinän väliin. Kolmanneksi haasteeksi on muodostunut pyyhkeiden kuivaaminen. Kylppärissämme on tällä hetkellä oma kuivausrykelmä.

Kolmas ehkä ongelma on pitää tämä luukku siistinä. Tavaraa on JOKA nurkassa, mutta kai sotkuun tottuminen on vain asenne kysymys. Elämme ns matkalaukuista. Kaappitilaa ei oikeastaan ole, joten puhtaat vaatteet on lajiteltu siististi matkalaukkuihin, jotka on asetettu niin, että ulko-ovi juuri ja juuri aukeaa. Järjestelyt vaativat pientä innovatiivisuutta, pakko myöntää.
Pieni asunto tarkoitta myös pientä sänkyä: 120cm leveä ja paikalliset kutsuvat kokoa "queen size". Tämä ei onneksi ole meille ollut ongelma, sillä samaa kokoinen sänky oli meillä Suomessakin.


Paikalliset asuvat monesti joko aiemmin kuvatun keittiönurkan kanssa, ilman keittiötä tai jaettavan keittiön kera. Keittiö saatetaan jakaa esimerkiksi viiden asunnon/huoneen kanssa ja keittiössä on monesti pesukone. Meidän asuntolassa ei ole keittiötä. Huoneessamme on pieni taso, jonka päällä on kertakäyttöastioita ja vedenkeitin. Jääkaapin ja keittimen ansiosta pystymme tekemään pika-aamiaista. Tähän mennessä aamiainen on yleensä ollut (paahtamatonta) paahtoleipää, philadelphiaa, juustoa, kinkkua ja "valmista" pikakahvia maidolla. Olimme myös ostaneet jugurttia, mutta sille kävi kehnosti. Ehkä jääkaappi oli säädetty liian hiljaiselle? Vihreän mömmön takia, koko purkki meni roskiin.
Keittiön puute on toiminut hyvänä syynä syödä ulkona. Olemme käyneet erilaisissa ja eri hintaisissa ravintoloissa jo tämän ensimmäisen viikon aikana.
Postailen myöhemmin lisää paikallisista ruokatottumuksista.

Yhteenvetona pieni tila on oikeastaan mahdollisuus eikä uhka: aikaa aamuvalmsteluihin (meikkaus, hiustenlaitto ym) menee vähän. Pystyn sängystä kurottamaan hiustuotteita kylppäristä esimerkiksi. Ei tarvitse evääkään liikuttaa. Lisäksi positiivista näin himoshoppaajalle: ei tule kiusausta ostella lisää tavaraa näihin jo täysiin nurkkiin. Kyllä varmsti tämän kokemuksen jälkeen osaa tilaa arvostaa ihan eri sfääreissä.

Terkkuja ihanasta Stanleyn rantakylästä!
Pakomatka kaupungin vilskeestä bussilla kesti noin tunnin tänne saaren eteläosaan.
Ihana kylä, rauhallinen ilmapiiri ja ympärillä rubsaasti länsimaalaisia. Juuri sit, mitä kaipasin kiireisen alkuviikon jälkeen!

Bussi Centralista ajoi pikkuista ja kurvikasta tietä kukkuloiden yli. Upeat maisemat saivat mut jo pelkästään hymyilemään. Paikan päälle päästyämme kävelimme paikallisen toritunnelin läpi. Kojuissa kaupusteltiin krääsää, käsitöitä, vaatteita sekä posliinia. Kuvaaminen torista oli ehdottoman kiellettyä; ehkäpä feikkilaukkujen takia?

Löysimme aukiolta ranskalaisen bistron ja kävimme siellä syömässä. Että oli helpottavaa saada haarukka ja veitsi nenän eteen! Lisäksi pääsin puhumaan ranskaa! Omistaja luuli minua ranskalaiseksi , mikä huvitti suunnattomasti!


Juuri tätä olin alkuviikon kulttuurishokkiin, pakoa kiireestä ja aasialaisesta ryysiksestä, normaalia ruokaa sekä rentoutumista rannalla.



Illasta tutuistumme muihin suomalaisiin (sekä muutamaan ulkomaalaiseen) Finchamin eli suomalaisen kauppakamarin drinkki-iltamaan. J itse asiassa törmäsi vanhaan tuttuunsa, joka on opiskellut 4 vuotta täällä Hongkongissa. Iltamasta otimme taksin kotiin. Tässä vaiheessa olisi pitänyt muistaa, että vaikka taksi edellisenä iltana olikin edullinen (noin 9 euroa), niin tämä taksi ei välttämättä olisi. Ihmettelimme tunnelissa taksimittaria; se ei ollut juurikaan liikkunut aloitustaksasta. Pääsimme perille ja kuski murahtaa "two-twenty dollar" jota pällistelimme, sillä hinta oli kaksinkertainen edelliseen taksiin nähden. J murahti takaisin, että miten voi olla näin kallista. Kuski hermostui ja tokaisi, että hän oli aiemmin jo sanonut hinnan meille ja että veisi meidät takaisin Wan Chaihin (mistä olimme siis hypänneet kyytiin). Kaivoimme taskuistamme pieniä seteleitä- yhteissumma 170 HKD. APUA! J kysyi riittäisikö 170 dollaria. Kuski tuijottaa meitä etupeilin kautta ja tokaisee "Ok". Hyppäsimme autosta ulos ja kuski huusi perään "Do not bother taxi driver again". Ensi kerralla kotiin siis ehkä bussilla.

Täällä Hongkongissa ollaan jo päästy vähän paikalliseen makuun.
Yliopistossa alkoi orientaatio viikko maanantaina, jos sitä oikeastaan voi edes sellaiseksi kutsua. Oikeastaan orientaatioviikko meille vaihtareille on tarkoittanut lähinnä taistelua paikallisen byrokratian kanssa sekä muutaman todella ihmeellisen luennon seuraamista.

Ensimmäinen kummajaisuus oli opiskelijakortin saaminen. Menimme J:n kanssa noutamaan welcome packagea, josta meille annettiin aika, jolloin voisimme noutaa korttimme toimistosta. Pällistelimme pari tuntia yliopistolla ja odotimme omaa aikaamme. Kävimme syömässä yliopiston a la carte ravintolassa (täällä on sekä a la carte että kanttiini ravintoloita campuksella). Ravintolasta oli aika hienot näkymät Kowloon Tongin asutusalueelle korkeine rakennuksineen.
Kun vihdoin menimme toimistolle, lätkäistiin neniemme eteen kaavakkeet. Kaavakkeessa oli yhteensä 28 kysymystä. Alkupään kysymykset olivat hyvin yleisluenteisia koskien terveyttä. Kaavakkeen kääntöpuolella sitten taas oli se kummajaisuus: useita johdattelevia kysymyksiä koskien itsemurhaa; "Do you feel worthless?" "Do you feel depressed?" "Do you sometimes wish you were dead"... Kysymyksiin vastattiin asteikolla 1-5. Kysymys numero 28 olikin sitten muotoa haluatko tappaa itsesi. Ilmeisesti läpäisimme J:n kanssa testin, sillä saimme opiskelijakortit kaavakkeen tarkastajalta.

Tiistaina pääsin kuuntelemaan tervetuliasseremoniaa, jossa ylistettiin yliopistoa. Meidät istutettiin liikuntasaliin kasvot kohti isoa lavaa. Salin sivuilla oli paljon yliopiston henkilökuntaa, jotka ohjeistivat ja viittoivat opiskelijoille ohjeita. Seremonia alkoi kun kaksi opiskelijaa pitivät pienen puheen. Sitten meidät pyydettiin nousemaan; tässä vaiheessa sivuovi avautui ja yliopiston dekaani sekä muita professoreja astui sisään yllään kaavut ja "smurffilakit". Meidän piti seistä kunnes he istuutuivat lavalla oleville tuoleille. Tämän jälkeen kuulimme usean lyhyehkön puheen. Seremonian lopussa nousimme uudestaan seisomaan lausuaksemme käsi sydämellä yliopiston valan. Itseä nauratti niin vietävästi etten saanut sanaa suustani. Vala piti sisällään "olen rehellinen", "teen ahkerasti töitä" lausekkeita. Sitten kuulimme kansallislaulun (myös seisten), jonka jälkeen professorit poistuivat salista (seisoimme edelleen).

Eilen oli toinen luento, joka oli suunnattu vaihto-oppilaille. Luennon nimi oli "adjustment tips for non-local students". Ajattelimme J:n kanssa, että NYT me saisimme hyviä vinkkejä esimerkiksi yleisistä tavoista jne. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan luento olikin lähinnä alkoholivalistus sessio. Nainen edessä näytti muutaman piirretyn videoa, miten voi käydä jos on kännissä. Erinnäisiä mieleenpainuvia kommentteja oli mm: "If a girl is drunk and like dead, you might pregnant", "don't drunk" jne. Ilmeisesti täällä ei paikallisilla ole tapana käydä ulkona. Jossain tapauksissa jos on liian humalassa ja alkaa esimerkiksi riitelemään oman kaverinsa kanssa, saattaa joutua vankilaan. Loppusanoma oli "please don't drunk".

Tänään on vihdoin vapaapäivä ja menemme J:n kanssa tutustumaan saaren etelässä sijaitsevaan rantakylään. Alla pari kuvaa yliopistolta.

Täällä sitä nyt ollaan, nimittäin Aasiassa,pari päivää takana ja useita edessä.
Saavuttiin tänne lauantaina. Lento sujui rennosti, mutta ensimmäine kulttuurishokki oli lentokentällä, kun koneeseen nousi me ja aasialaiset. Lentoemännätkin oli kiinalaisia.
Lentokentältä saavuttiin kiireiselle Hongkongin alueelle ja löydettiin meidän koti. Katualue on torinomainen, täynnä pieniä telttoja ja kojuja, joissa myydään erinnäistä krääsää sekä feikkitavaraa. Myyjät juoksevat useasti perään ja huutavat "copy watch, copy watch" yrittäen kaupitella tunnettujen kellomerkkien kopioita. Katualueen reunoilla on pieniä piilossa olevia ravintoloita, joita paikalliset suosivat, osa ravintoloista on katutasossa, osa ylemmissä kerroksissa. Meidän rappukäytävä oli melko likaisen näköinen ja säikähdin ensi näkemää. Toisessa kerroksessa oli ulko-ovi, jonka takaa löytyi käytävä ja sen päässä meidän 7,7 m2 koti. Todella siisti, vastaremontoitu, isolla ikkunalla varustettu asunto. Loppu hyvin kaikki hyvin siis!

Ensimmäiseksi haasteeksi muodostui, miten käydä suihkussa. Pöntölle mahtuu juuri ja juuri istumaan ja kulmasta löytyi pieni lattiakaivo. Seisonko pöntönreunuksilla, vai suihkuttelenko lattiakaivoon. Päädyttiin ratkaisuu: suihkuun pöntön kannet auki ja tähdätään vettä molempiin (pönttöön ja lattiakaivoon siis). Problem solved! Tilan puutteen takia, ei sen kummemin voida purkaa tavaroita vaan eletään matkalaukusta. Easy?

Ruokailu on tähän mennessä ollut meillä lähinnä naurunaihe. Jo ensimmäisenä iltana kävi selväksi, etteivät tarjoilijat välttämättä osaa englantia vaan pikemminkin karttavat turisteja. Toisaalta osa ihmisistä on hyvin kiinnostuneita meistä. Vanha mies tarjoilija tokaisi meille "you beatiful, you handsome". Toinen naurunaihe on puikoilla syöminen; se jos mikä on taistelua - sota siitä saako ruuan ladottua suuhun.  Hassua sinänsä, mutta olin super onnellinen, kun pizzeriassa saimme käyttöön haarukat ja veitset - miten näin pieni asia voi tehdä ihmisen onnelliseksi?
Starbucksissa sattui myös jotain erikoista. J tilasi itselleen päivän kahvin ja minä latten. No J:n kahvi oli täysin normaalia, vahvan makuista kahvia, kun taas oma tilaus ei mennyt ihan putkeen. Latte nimittäin oli VIHREÄÄ! En sitten tiedä, otinko vahingossa jonkun toisen tilauksen, mutta tänään otin varman päälle ja tilasin päivän kahvin.


Terkkuja kuumasta Hongkongista!
-O