Oonan kommelluksia

Täällä on aloitettu perjantain Pekingin reissun suunnittelu. Tätä reissujen suunnittelua, ei kauheasti tehdä yhdessä, vaan oikeastaan minä suunnittelen ja J hyväksyy suunnitelman. Tämä siis ihan lennoista ja majoituksesta lähtien. Mutta onneksi J on matkassa, sillä mä en osaa alkuunkaan suunnistaa, vaan se on hänen harteilleen.

Pari asiaa Kiinasta yleisesti, jotka osittain vaikuttavat meihinkin. Ensinnäkin Kiinassa ei toimi google, facebook eikä esimerkiksi whatsapp. Meistä ei siis saata kuulua muutamaan päivään mitään, ellei blogiin pääse siellä käsiksi. Kielitaito saattaa myös olla kinkkinen juttu. Kuulemma Pekingissä ihmiset eivät välttämättä osaa englantia ja J:n kiinan "taidoilla" me ei pitkälle pötkitä. Kuukauden kiinankurssin jälkeen J osaa sanoa irrallisia sanoja: hevonen, ovi ja buddhalainen nunna. Olemme yhdessä nauraneet näiden sanojen "hyödyllisyydelle".

Pekingin sää vaikuttaa lupaavalta, aurinkoa jo 27 astetta lämpöä koko viikonlopuksi. Tarkoituksena on käydä kielletyssä kaupungissa, Kiinan muurilla sekä kiertelemässä kaupungilla. Meillä on menomatkalla lennon vaihto tiedossa Kiinan puolella, toivottavasti ehditään lennolle sillä kuulemma kiinalaiset lentoyhtiöt ovat aina myöhässä.

Tänään Hong Kongissa on vapaapäivä (myös siis muillakin kuin meillä), sillä eilen juhlittiin Mid-autumn festivaalia. Paikalliset ja manner-kiinalaiset juhlistavat kyseisenä päivänä täysikuuta ja viettävät aikaa perheen kanssa. Tämä päivä ei määräydy länsimaalaisen kalenterin mukaan, vaan seuraa kiinalaista kuukalenteria. Juhlan juuret vievät muinaiseen Kiinaan, jossa ihmiset kiittivät kuuta menneestä sadosta. Toisaalta juhlapäivä voidaan nähdä romanttisemmasta näkökulmasta, joka liittyy kuun jumalattareen Chang'e:n. Taru jumalattaren takana on, että hän otti kuolemattomuuspillerin miehensä puolesta ja muutti kuuhun asumaan, jotta hän pystyi olemaan lähellä aviomiestään.

Traditiona on tarjota läheisillä moon cake -leivonnaisia. Niitä on useita erilaisia, mutta ymmärtääkseni perinteisin versio on leivonnainen, jonka sisällä on yrttitahna. Hyvä ystäväni toi meille maistiaiseksi yhden vaniljaisen version viime keskiviikkona ja toinen ystäväni antoi minulle lahjaksi alla olevan moon caken.




Vuokranantajamme oli kutsunut meidät ja muutaman muun asuntolan asukkaan illalliselle eilen. Meille oltiin varattu pöytä perinteikkäästä kiinalaisesta ravintolasta. Vuokraisäntämme tilasi pöytään muutaman Tsin Taon (kiinalainen olut) sekä paikallisia spesialiteetteja. Näihin kuului friteerattua osteria, suolassa kypsytettyä kalaa, kanaa sekä sisäelin soossi (ilmeisesti kyseessä oli jonkun eläimen keuhkot?). Ei tarvitse varmaan sanoa, että kun saimme selville keuhkosoossin sisällön, emme ottaneet sitä J:n kanssa lisää. Illan hauskin asia, oli J:n nimi. Vuokraisäntämme oli jostain kumman syystä ymmärtänyt, että J:n nimi on FRED! En ymmärrä, miten se on mahdollista, sillä vuokrasopimuksetkin ovat J:n nimissä. Yritimme korjata sekaannusta, me kun aina ollaan luultu, että vuokraisäntä tervehtii: "Hi Oona, hello friend!", mutta se onkin ollut "Hi Oona, hello FRED". Pähkäilimme tätä nimisekaannusta pitkän aikaa, mutta J on nyt täällä Hong Kongissa siis Fred.

PS. Äiti ja isä (sekä appivanhemmat) kun tulette tänne niin muistakaa tervehtiä J:tä hänen "uudella nimellään".

Eräs kummallinen asia pyhäpäivästä liittyy yliopiston nettisivuihin. Yritimme J:n kanssa varata kuntosalilta paikat huomiselle... Ei onnistu, sillä nettisivu on suljettu pyhäpäivänä?! Mutta silti kauppakeskukset ym ovat pidempään auki kuin arkena. Mikä järki?!

Alla kuvia eilisestä ruuasta.

Mä tein sen; elämäni ensimmäinen yö teltassa on koettu. Meillä oli J:n kanssa kyllä ihana viikonlopun aloitus. Tai Long Wan, jossa siis oltiin pari viikkoa takaperin patikoimassa, on useamman poukaman ja rannan yhteisnimitys. Edellisellä patikoinnilla emme ehtineet käydä muilla rannoilla, joten perjantaina aamusta päätimme J:n kanssa, että lähtisimme Tai Long Waniin toisille rannoille uutta reittiä pitkin. Otimme Mong Kokista light bussin päätepysäkille Sai Kungiin asti. Siitä alunperin oli tarkoituksena ottaa toinen bussi Saiwan Tiniin. Myöhästyimme bussista ja seuraavan lähtöön oli useita tunteja. Päädyimme ottamaan taksin, joka oli itse asiassa venelippua halvempi. Taksi ajoi meidät perille kaksisuuntaista, mutta erittäin kapeaa tietä pitkin. Edessämme ajoi hitaammin toinen auto ja olimme J:n kanssa kiitollisia tuosta toisesta autosta, joka hidasti meidän kuskia. Tien varrella oli vain muutama kohta, missä kaksi autoa olisi mahtuneet vierekkäin ja kulmien takaa oli mahdotonta nähdä, oliko vastakkaiseen suuntaan menossa joku toinen auto. Kuskimme ähisi ja puhisi koko matkan ja me J:n kanssa hymähtelimme kuskin turhautumiselle.

Reitti Sai Waniin oli itse asiassa edelliseen patikointiimme verraten huomattavasti lyhyempi. Reitistä vaikean teki paahtava auringon paiste yhdistettynä jyrkkään ylämäkeen. Maisemat olivat omasta mielestäni paremmat kuin toisella reitillä. Lyhyestä matkasta huolimatta hikoilimme J:n kanssa kuin siat konsanaan.



















Pääsimme Saiwanin rantaan noin puolen tunnin patikoinnin jälkeen. Rannassa oli soma ravintola ja yleisesti rantakylä oli siisti. Söimme runsaan lounaan ja vuokrasimme teltan rannassa asuvalta saksalaiselta perheeltä. Teltan pystyttäminen tapahtui J:n ohjeistuksien mukaan, eikä mulla aidosti ollut juuri mitään osaa pystyttämisen kanssa.

Teltta kasassa, päätimme juosta kirkkaaseen veteen viilentymään. Iltapäivämme oli tehty uinnista ja  auringossa löhöilystä. Saimme olla ihan omassa rauhassa omassa rannanpalstallamme. Illaksi olimme ostaneet pientä purtavaa ruokakaupasta. Nautimme pullollisen viiniä ja eväistämme sekä katselimme kirkasta tähtitaivasta. Kuuntelimme musiikkia ja keskutelimme syvällisiä. Ilta oli hyttysenpuremia lukuunottamatta aivan täydellinen. Nukuimme molemmat suhteellisen hyvin, illalla bongaamamme lehmät eivät tulleet häiritsemään meitä. Tosin itse nukkuma-alusta ei ollut mukavin; hiekkaa ja pelkästään rantapyyhkeet selkiemme alla. No se oli seikkailuhenkeä ja ensi yönä oma sänky on kultaakin arvokkaampi.







Launtai aamuna J herättää minut huutaen: "Oona nyt pitää siirtää telttaa". Merivesi oli noussut noin 15 metriä iltapäivästä. Pikainen herätys sinänsä, emmekä menneet takaisin nukkumaan vaan suoraan aamu-uinnille. Muutaman tunnin jälkeen lähdimme matkaan. Patikoimme Sai Wanista meille jo ennestään tuttuun Ham Tin Wanin rantaan. Matkaa oli noin tunti ja taas jyrkkää nousua ja sitten pitkä lasku takaisin merenrannalle. Saimme nauttia auringosta muutaman tunnin ajan jäätelön ja kylmän fantan kera.






Lopulta aurinko meni pilveen ja me päätimme aloittaa kotimatkan. Patikointia oli 1,5 tuntia ja mun jalat huusivat hoosiannaa jo ensimmäisen nousun jälkeen. Hiki virtasi ja vettä juotiin yhteensä kolme litraa.

Nyt vihdoinkin kotona! Väsyneinä ja joka paikka hiekassa, mutta onnellisina. Oli todella rentouttavaa olla kaksi päivää ilman internetiä ja saada vain nauttia toistemme seurasta. Koen suurta kiitollisuutta tästä vaihdosta, ensimmäinen kuukausi takana ja muutama vielä edessä. Se että saan jakaa kaikki nämä kokemukset ja maisemat mulle todella tärkeän ihmisen kanssa, pistää hymyn pakostakin huulille. En olisi koskaan uskonut, että Hong Kongista löytyisi näin luonnonläheisiä ja rauhallisia paikkoja. Kiitollinen ja onnellinen juuri tässä hetkessä.

Tämä viikko on lähtenyt käytiin vähän erilaisissa meiningeissä kuin edelliset. Olin flunssassa alkuviikosta, joten ollaan lähinnä oleskeltu kotona. Maanantaina käytiin metsästämässä löytöjä outlet ostoskeskuksesta. Emme ostaneet mitään, mutta kiersimme luksusmerkkiliikkeitä: Prada, Marc Jacobs, Ralph Lauren sekä mm Juicy Couture. Kun saamme toivottuja vieraita Suomesta, suuntaamme kyseiseen 28-kerroksiseen ostoskeskukseen varmasti!

Koti-illoissa on ollut omat hyvät puolensa. Meillä on nyt nimittäin varattu kolme ulkomaanreissua. Ensi viikon Pekingin reissua varten saimme hyväksyttyä viisumit. Niissä tosiaan oli (yllättäen?) melkoisesti säätöä. Piti hotellin varausvahvistuksessa olla molempien koko nimet, passikuvat, vanhempien nimet sekä ammatit yms. Ensimmäisen visiitin jälkeen otimme yhteyttä Hotels.com:n toisenlaista varausvahvistusta varten ja täydensimme paikallisen yliopiston yhteystiedot. Kyllä ihmettelimme, mihin kiinalaiset tarvitsivat tätä kaikkea tietoa. Toisella yrittämällä matkatoimistontyöntekijät totesivat, että nyt on dokumentit kunnossa. Huoh. No nyt on viisumit hoidettu ja reissuun päästään ensi viikon perjantaina.

Tällä viikolla siis tosiaan varasimme kaksi tulevaa reissua. Pekingin jälkeen saamme ensimmäisen satsin kunniavieraita Suomesta, kun mun rakas pikkuveli ja ihanat vanhemmat saapuvat Hong Kongiin. Tämän jälkeen saamme toiset yhtä tärkeät vieraat, J:n perheen. Näiden välissä emme suinkaan halunneet löhöillä kotona, vaan suuntaamme kohti Filippiinejä! Toinen tuleva kohde on Bali, jonne suuntaamme jouluksi. Näitä kaikkia reissuja on nyt tässä alkuviikosta suunniteltu. Äitini kommenttia siteeraten: kuka sanoi, että opiskelijan elämä on köyhää?

Eilen kävimme, reissujensuunnittelujen lisäksi, pienellä kävelyreissulla tässä kotimme lähistössä. Löysimme pienen puiston, jossa tallustelimme puolisen tuntia. Mahat muristen, tähtäsimme uuteen ravintolaan The Wood, jonka olimme bonganneet aamusta. Ruoka oli ihanan raikasta.



Huomenna tarkoituksena olisi lähteä ensin patikoimaan, ja siitä telttailemaan rannalle yhdeksi yöksi. Saa nähdä, tuleeko mulla pupu housuun - minä kun en ole koskaan nukkunut teltassa. 

Aasiassa on kyllä kummallisia asioita, joista en ole koskaan kuullutkaan. Keksintöjä ja tarvikkeita, joista meillä Euroopassa ei ole mitään tietoa. Kun kävelet ladies marketilla, voi sitä krääsän määrää.

Paikallisessa kosmetiikkakaupassa nimeltä Bonjour, kiinnitin huomiota muutamiin tarvikkeisiin, joista päätin myös räpsäistä kuvat.

1. Finnitarra: Voit laittaa sydämen tai tähden muotoisen laastarin finnin päälle. En ymmärrä, kuka käyttää tällaista vapaaehtoisesti. Peitevärikin on keksitty.



2. Double lip maker; paikalliset ihannoivat isoja silmiä. Bonjourista voit ostaa ripsentaivuttimen näköisen tarvikkeen, jolla aasialaiset saavat asetettua silmäluomeeseensa tarran, jonka avulla he saavat silmäluomensa nostettua ylemmäs. Lopputuloksena on double lip, eli erillinen silmäluomi. (Yleisesti aasialaisilla silmäluomet roikkuvat ripsien päällä).



3. Viilentävä otsatarra: Etenkin turistirysissä (esimerkiksi Big Buddhalla) aasialaiset turistit laittavat otsaansa vihertävän tarran. Tämä on kuulemma alunperin tehty kuumepotilaille viilentämään kehoa. Nykyään monet käyttävät näitä helteisellä säällä viilennystarkoitukseen.

4. Toinen tapa paikallisilla vältellä kuumuutta on kannettava tuuletin. Muovisia ja ystäväni mukaan "turvallisia" tuulettimia voit ostaa jokaisesta kulmasta. Tuuletin toimii pattereilla ja voit kantaa sitä mukanasi koko ajan.

5. Lehmät, selvitin myös niiden tarinan viime viikolla. Ne ovat täällä villejä, elävät siis itsekseen luonnossa. Ystäväni mukaan lehmät Hong Kongissa ovat kuin porot Suomessa. Lehmät eivät pelkää ihmisiä ja osaavat pysyä poissa autotieltä. Niitä voi usein nähdä "maaseudulla" kävelemässä tai lököilemässä kävelytiellä.

6. Kun olet kipeä, tulisi sinun käyttää maskia. Maskeista löytyy leopardikuvioista, valkoista, aikuisten ja lasten legokuvioisien väliltä kaikkea. Sen voisi siis nähdä eräänlaisena asusteena. Itseä ainakin ahdistaisi muutenkin tukkoisena laittaa naamaan kiinni maski. En siis luultavasti sellaista tule käyttämään.

Tällä viikolla luennot on tuntuneet lähinnä turhilta kuin hyödyllisiltä. Tällä hetkellä olen luennolla, jonka aiheena on ilmastonmuutos. Kurssin aiheena on International relations, conflict and cooperation. Nimen perusteella kurssi kuullosti mielekkäältä ja se sopi hyvin aikatauluihin, maanantait ja perjantait vapaita.
Viime viikolla ensimmäisellä luennolla käsittelimme ilmastonmuutosta ja luennoitsijan kommentit olivat luokkaa "ilmaston muutos tapahtuu ja hyönteisiä kuolee". Oikeastiko? Opin tämän jo yläasteella. Luennoitsija osaa hyvin englantia, mutta hän puhuu kuin saarnaaja. Esittää avoimia kysymyksiä, ei anna vastauksia vaan koittaa kysymyksillä herättää ajatuksia. Tuntuu jokseenkin turhalta. Ja nyt käsitellään kysymystä "What is a Tesla?" ja "My friend bought a Tesla." -Hyödyllistä?

Toisaalta keskiviikko aamun kurssi Conducting online commerce in China tuntuu suhteellisen työläältä. Kotitehtäviä on joka viikko, ja ne tuntuvat aiheesta irrallisilta. Ensi viikon tehtävän yksi osa on tehdä itsestään 60 sekunnin esittelyvideo, joka tulee lisätä kurssin facebook sivulle. Tämä ei siis ole se työläs osa, vaan esimerkki täysin irtonaisesta. Kurssin pääpiste on ryhmätehtävä, jossa tulee perustaa yritys Kiinan markkinoille. Kysymys kuuluu, mihin pisteeseen asti? Ja vastaus oli, että kurssin opettaja määrittää pisteen jokaiselle ryhmälle erikseen. Tehtävien lisäksi meillä on kaksi tenttiä, toinen loka- ja toinen marraskuussa.

Tästä pääsenkin mua ärsyttävään asiaan, sekasorto. Tuntuu siltä, ettei luennoitsijoilla ole homma hanskassa. Ohjeistukset ovat ympyräpyöreitä tai niitä ei ole laisinkaan. Joskus ohjeistus ilmenee sivulauseesta, joskus tehtävänanto ilmestyy kurssinsivuille. Meillä Suomessa tuntuu, että kurssin sisältö ja tehtävänannot ovat selkeät: tee tämä, älä tee näin, lisää vastaus paikkaan X ja lähetä sähköpostia jos on kysymyksiä. Täällä eräs opettaja sanoi, ettei tule vastaamaan yhteenkään sähköpostiin.

Keskiviikko iltapäivän luennon ongelma on luennoitsijan kielitaito. Luennot ovat englanniksi, ja kalvot ovat itse asiassa suhteellisen ok, jos ei oteta huomioon ylimääräisiä animaatioita kalvon yläkulmassa. Mutta luennoitsijan puhe, että sitä on vaikea seurata. Hän sanoo valehtelematta joka toisessa lauseessa "you know like ummmm..". Erittäin häiritsevä maneeri kun yrittää saada itse asiasta selvää. Kerroin tästä paikalliselle ystävälleni ja hän sanoi: "Manner-Kiina".

Ystäväni kommentti kuvaa hyvin Hong Kongilaisten mielipidettä Manner-Kiinasta. Hong kongilaiset eivät ole kiinalaisia, vaan heidän mukaansa monet manner-kiinalaiset ovat erikoisia. Vähän niinkuin ehkä meillä päin sanottaisiin "landepaukku". He pukeutuvat ystäväni mukaan yleensä huonosti, eivätkä osaa englantia.

No enää pari tuntia tätä luentoa ja sitten mulla alkaa viikonloppu!

Meidän viikko lähti käyntiin vaelluksella. Meistä kumpikaan ei ole aiemmin vaeltanut, mutta otimme haasteen vastaan näin viikon alkuun.

Ennen tänne tuloa, olin kuvitellut Hong Kongin ihan erilaiseksi: pilvenpiirtäjiksi vierivierekkäin. Näin ei kuitenkaan ole, vaan suurin osa Hong Kongista on asuttamatonta aluetta. Vaeltaminen on täällä suosittua ja reittejä löytyy hyvin paljon erilaisia. Luimme J:n kanssa matkaoppaasta upeista rannoista, ja päätimme sen olevan patikointimme päämäärä.

Matkasimme Hong Kongin maaseudulle, ensin metrolla, sitten minibussilla ja loppuun vielä toisella bussilla. Itse asiassa jäimme aluksi väärällä pysäkillä ja jouduimme odottamaan 30 min seuraavaa bussia, jolla pääsimme takaisin päin, oikealle pysäkille.
Patikointi piti sisällään pitkiä ja jyrkkiä mäkiä. Kokonaiskesto oli hieman alle 2 tuntia suuntaansa oikeastaan pysähtymättä. Ajattelin menomatkalla, etten ikinä tule selviämään takaisin rannalta. Vaikka olenkin urheiluhullu, niin voin sanoa että patikointi otti voimille ja tänään on jalat kipeinä. Maisemat huipulta olivat henkeäsalpaavat ja ajattelin ja rakastuin tähän Hong Kongin toiseen puoleen. Kävelimme muutaman hylätyn kylän läpi, näimme eläimiä ja lopussa meitä odotti lounas nuhjuisessa rantakahvilassa. Kahvilaa pitivät ilmeisesti rantakylän ainoat asukkaat ja ruoka oli loistavaa. Miinuksena voin vain sanoa ulkohuussit, lattiassa reikä, eikä edes kahvoja joista pitää kiinni - just mun juttu... NOT.














Ranta oli kuin meidän oma pieni salaisuus, muutama muu hassu sadan metrin päässä. Meren kohinaa, rannalle eksynyt lehmä ja me kaksi. Kävimme uimassa, otin nokoset ja luin kirjaa auringossa. Kerrassaan palkitsevaa, vaikka kotimatka olikin edessä.








Laskelmoimme paluumatkan tarkkaan, jotta ehtisimme takaisin bussipysäkille ennen pimeää. Paluumatkalla törmäsimme ensimmäisenä lehmään. Jostain syystä lehmät täällä elävät vapaana, vaikkakin osa niistä on rengastettuja (ja täten jonkun omistamia?). Aion kysellä lehmistä paikalliselta kaveriltani tarkemmin. Tämän lisäksi törmäsimme pariin käärmeeseen. J meinasi astua yhden päälle. Mutta hengissä ollaan vieläkin!






Kaiken kaikkiaan upea päivä ja suunnitteilla on lähteä uudestaan patikoimaan, niin että yöpyisimme myös rannalla. Kahvila nimittäin vuokraa telttoja ja ruokaa on saatavilla 24/7.

Täällä on viikonloppu sujunut todella mukavissa merkeissä. Meillä J:n kanssa on pitkä viikonloppu, kerta luentoja on pelkästään tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin.

Perjantai 11.9.

Teimme J:n kanssa päiväreissun läheiselle Lantaun saarelle. Lantau on itse asiassa Hong Kongin suurin saari ja sinne pääsee metrolla. Saaren yksi päänähtävyys on varmastikin Big Buddha ja sen vieressä sijaitseva luostari. Kukkulan huipulle pääsee yleensä kondoolihissillä 20 minuutissa. Valitettavaksi hissi oli huollossa ja näin ollen jouduimme ottamaan bussin. Maisemat olivat hyvin luonnonläheiset ja nautimme J:n kanssa huipulla jäätelöt. J ehdotti, että menisimme istumaan penkeille. Tietenkin itse istahdin ensin (katsomatta sen tarkemmin) ja mun tuurilla se penkki oli märkä. Housut läpimärät JES - no ainakin oli viileähkö olo loppu päivän.






Suuren Buddhan jälkeen vierailimme Lantaun saaren pienessä kalastajakyläss, Tai O:ssa. Kylää oltiin kehuttu kauniiksi, jota en ehkä itse kyllä allekirjoita. Paikalliset asuvat hökkelimäisissä pienissä taloissa, jotka on rakennettu paalujen varaan. Otimme kylästä pienen veneen ja saimme nähdä yhden delfiinin. Ne ovat täällä hyvin tunnettuja, sillä aikuiset delfiinit ovat väriltään vaaleanpunaisia.







Lauantai 12.9.

Shoppailua ja street foodia paikalliseen tapaan hyvän hong kongilaisen ystäväni kanssa. Kiki oli aiemmin ehdottanut, että menisimme New Territoriesilla sijaitsevaan ostoskeskukseen. Kikin mukaan sieltä saa parasta street ruokaa. Avoimin mielin lähdin kotoa, ensi kertaa yksin, ja mietin monesti eksynkö matkalla. Selvisin kuitenkin perille ja löysin Kikin metroasemalta.

Olin kirjaimellisesti ainoa länsimaalainen koko ostoskeskuksessa. Söimme paikallista ruokaa, Kiki käänsi minulle ruokien nimet ja tilasimme itse ns maistelu menun. Kojuista tilattiin ruokaa, joka tarjoiltiin kertakäyttö kahvikupeista. Niistä sitten syötiin ruokaa tikuilla. Oli aika eksoottista syödä kylmähköä mustekalaa sekä siivutettua lehmän maksaa (en tykännyt). Juustopallot oli mun lemppareita sekä kylmänä tarjoillut tuliset nuudelit. Syömingit kruunasi paikallinen jäätelö, joka oli super hyvää.


Syömisen jälkeen kävimme kiertelemässä kaupoissa. Ostoskeskus oli täynnä pieniä paikallisia ja korealaisia butiikkeja. Vaatteet olivat hyvälaatuisia ja tein erinomaisia löytöjä. Ja ei, en ostanut niitä Hello Kitty vaatteita, joista keskusteltiin ainakin töissä ennen lähtöäni.

Lauantai illan ravintola oli toisella tapaa eksoottinen. Lähdimme muiden vaihto-oppilaiden kanssa syömään täällä Mong Kok:ssa sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan. Meille oltiin kerrottu, että ravintola oli edullinen, all-you-can-eat tyyppinen ja että se oli todella suosittu. Paikan päällä meidät istutettiin jakkaroille pöydän ääreen, jotka olivat kadulla. Sitten meille pajastui paikan eksoottisuus; se ei ollut ruoka... Ravintola on ilmeisesti vain sivutoimi ja sen perus toiminta on rahanpesu. Mr Wong vaikutti ihan tavalliselta tallaajalta, että tiedä-häntä, onko huhu totta vai ei.