Oonan kommelluksia

Kuluneet kaksi viikkoa ovat menneet nopeasti täällä Lodzissa. Tähän mennessä sää on ollut kylmä ja erittäin harmaa oikeastaan joka päivä, mutta lauantaina saimme vihdoinkin aurinkoa taivaan täydeltä! Työkavereiden kanssa vuokrasimme hotellilta polkupyörät heti aamutuimaan ja lähdimme nauttimaan raikkaasta kevätsäästä. Suuntasimme yhteen (ja ainoaan) kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä, Herbst Palaceen. Tässä hulppeassa palatsissa asui aikoinaan ison tekstiilitehtaanomistaja perheineen ja tänä päivänä heille kuuluneita esineitä pääsee ihailemaan huokealla 0,25€ hinnalla. Palatsia ympäröi kaunis puutarha, jossa pääsimme nauttimaan kevääntuoksusta.

Varsovan pikkureissusta on nyt viikko. Kaupunki on isompi versio Tallinnasta ja soveltuu täydellisesti parin päivän kaupunkilomaksi. Matkaan kannattaa lähteä puolitäydellä laukulla, sillä kaupunki tarjoaa laajan valikoiman vaate-, sisustus- ja kosmetiikkakauppoja. Omat lempparini löytyvät Zlote Tarasy nimisestä ostoskeskuksesta: Zara Home, Sephora, Mohito, Parfois ja Reserved.

Täällä sitä nyt ollaan Puolassa. Kirjoittelinkin jo paikallisesta naistenpäivästä ja nyt ajattelin jakaa mun ensimmäiset ajatukset puolalaisista, jotka näin viikon jälkeen ovat kylläkin osoittautuneet vääriksi. Lensin siis Helsingistä Varsovaan. Siinä matkalaukkuja odotellessa tuli eräs paikallinen samassa koneessa ollut mies jutustelemaan kanssani. Tunnelmaa kuvailee hyvin sanat "äärettömän kiusallista". En ymmärtänyt hänen englannistaan juuri mitään, sain vain muutamasta sanasta selon ja yritin niiden perusteella arvuutella hänen kysymyksiään ja kommenttejaan. Sain selvää sanoista Varsova, pilvenpiirtäjä ja nähdä. Vastailin jotain yleispätevää: "Kiinnostavaa" ja "Sehän kuullostaa hyvältä". Keskustelumme loppuvaiheessa hän tokaisi minulle: "Koita olla lihoamatta täällä Puolassa!" Vastaukseni "???" -kysyvä ilme; oliko tämä paikallisten tapa sanoa jotain kohteliasta. Hän jatkoi: "Mcdonald's on niin halpa Puolassa." Justiinsa; kiitos vinkistä (?). Mutta pysyin kohteliaana ja vastasin: "Kiitos, en käy Suomessakaan kovin usein mäkkärissä joten en usko sen olevan ongelma".

Tämän jälkeen suuntasin itsekseni kohti Varsovan keskustaa vievää junaa. Kyltit olivat hyvin epäselvät ja pyörin hetken itsekseni ympyrää kahden laukun kanssa kuin mikäkin pösilö. Olin lukemut netistä, että kentältä lähtee junat S2 ja S3 mutta taululla näkyi vain joku toinen koodi ja siinä hetken pällisteltyäni tajusin, että junan etupäässä, ei siis taululla, lukee junan koodi. Pääsin lopulta oikeaan junaan, jossa kysyin konduktööriltä, monen aikaan olisimme keskustan asemalla. Hän katsoi listaansa ja tokaisi: "11:40". Menin istumaan kahden laukkuni kanssa ja seuraava työntekijä kävelee ohitseni ja vinkkaa silmää. Noin kymmenen minuutin odottelun ajan istuin kiltista paikallani ja odottelin junan lähtöä, olo ylpeä siitä että olin löytänyt oikean junan. Tänä aikana junaan astui useampi puolalainen nainen, jotka tulivat kysymään minulta neuvoa. Näytän siis ilmeisesti paikalliselta - siis minä puolalaiselta- mutta voinen ottaa sen kohteliaisuutena. Kun he olivat sanoneet asiansa loppuun vastasin heille englanniksi "anteeksi", jonka jälkeen osa heistä lähti kirjaimellisesti pakoon sanomatta sanaakaan. Yksi kokeili rohkeasti onneaan ja jatkoi puolaksi kysymystään. Sain selvää sanasta "Centralna" johon sitten vastasin englanniksi: "Kyllä tämä juna menee keskustaan". Kyseinen henkilö kiitti puolaksi ja niiasi.

Ihanaa naistenpäivää kaikille ja terkkuja Puolasta! Ennen kuin kirjoittelen matkavinkeistä Varsovaan, halusin jakaa teille miten oma naistenpäivä täällä Lodzissa on sujunut. Ensimmäinen havainto työmatkalta sporan ikkunoista oli paikalliset miehet tallustelemassa tulppaaniniput käsissään. Eräs kolleegani olikin jo aamiaisella arvuutellut, olisiko naistenpäivä mahdollisesti täällä iso juttu, kun Venäjällä tätä meidän päivää juhlistetaan koko kansan kahdella vapaapäivällä. Ja kyllä; täällä sanoisin että naistenpäivä on toteuttu laajemmassa mittakaavassa kuin meillä Suomessa.

Kuka? Mitä? Minne? No minä, työmatkalle Puolaan! Edessä on elämäni ensimmäinen työmatka ja ensimmäinen visiitti Puolaan. Tiedossa on varmasti erilaiset kolme viikkoa ja kotiin tullaan taas yksi kokemus rikkaampana. Tulevina viikkoina yritän kirjoitella ahkerasti kommelluksista Puolassa. Ihan ensin on luvassa tyttöjen viikonloppu Varsovassa, josta kirjoittelen lisää viimeistään maanantaina.