Kolme yhteistä vuotta on kulunut yhdessä hujauksessa. Ollaan J:n kanssa koettu kaikenlaista yhdessä enkä voisi tällä hetkellä olla onnellisempi. Olen onnellinen vaikka asun siivouskomeron kokoisessa asunnossa, aika hassua jos oikein ajattelee, että avain onnellisuuteen voi olla toinen ihminen. Olemme lähentyneet entisestään tämän vaihdon myötä. Olemme keskellä tuntematonta ympäristöä. Jokainen byrokratinen vastoinkäyminen kuin kulttuurishokit on koettu yhdessä. Ollaan tiimi ja mietitään kaikki asiat yhdessä tilanteessa kuin tilanteessa. Nykyään puhutaan meistä eikä enää minusta ja sinusta, me ollaan me; yhdessä eikä erikseen. Juuri tuosta Me-sanasta olen kiitollinen ja onnellinen. Vierelläni on ihminen, joka välittää, johon voin luottaa ja jonka kanssa voin jakaa niin elämän onnelliset kuin surulliset hetket. Saan herätä toisen lämpimän sielun vierestä joka aamu. Mitä muuta sitä voisinkaan toivoa? En ole elämässä yksin.

Tällä kertaa meidän päivä oli kiireinen koulutöiden osalta, oli esitelmiä ja tenttejä. Illasta onneksi löydettiin aikaa toisillemme. Perinteikkäästi vaihdoimme lahjoja. Onhan onnellisuus toisen huomioimista ja muistamista. Mikä olisikaan parempaa kuin saada toinen vielä himpun verran onnellisemmaksi. Yritämme molemmat yllättää toisemme antamalla jotain ajatuksella. Ajatus on se tärkein. Tänä vuonna J sai ensin tarvitsemansa uuden hammasharjan (tämä oli pikku pila). Pienen hämmennyksen jälkeen kehotin häntä katsomaan puhelintaan. Oikeasti hän saa uudet aurinkolasit, jotka käymme valitsemassa ensi viikolla. Tämä idea lähti käyntiin siitä, kun otettiin joulukorttikuvaa appivanhempieni kanssa. Kaikki muut pitivät aurinkolasit päässä, mutta J ei kehdannut omiaan laittaa. Joulun reissuun uudet aurinkolasit tulevat siis tarpeeseen. Itse sain ihanan Coachin uuden käsilaukun, josta lisäsin jo aiemmin kuvan Instagramiin (näkyy tuossa sivubannerissa). Juhlistimme yhteisiä vuosia, niin menneitä kuin tulevia, illallisen merkeissä Winey nimisessä ravintolassa. J kielsi ottamasta koko ajan kuvia, joten oikeastaan kuvailu jäi meidän alkujuomiin.


Kuten jo sanoin, olen varma että jokaisella on joku syy olla onnellinen ja kiitollinen. Eräs ystäväni teki alla olevan videon kiitollisuudesta, johon päästiin J:n kanssa osallistumaan. Tahdonkin jakaa sen myös teille. Olkaa onnellisia tässä hetkessä <3