Meidän viikko lähti käyntiin vaelluksella. Meistä kumpikaan ei ole aiemmin vaeltanut, mutta otimme haasteen vastaan näin viikon alkuun.

Ennen tänne tuloa, olin kuvitellut Hong Kongin ihan erilaiseksi: pilvenpiirtäjiksi vierivierekkäin. Näin ei kuitenkaan ole, vaan suurin osa Hong Kongista on asuttamatonta aluetta. Vaeltaminen on täällä suosittua ja reittejä löytyy hyvin paljon erilaisia. Luimme J:n kanssa matkaoppaasta upeista rannoista, ja päätimme sen olevan patikointimme päämäärä.

Matkasimme Hong Kongin maaseudulle, ensin metrolla, sitten minibussilla ja loppuun vielä toisella bussilla. Itse asiassa jäimme aluksi väärällä pysäkillä ja jouduimme odottamaan 30 min seuraavaa bussia, jolla pääsimme takaisin päin, oikealle pysäkille.
Patikointi piti sisällään pitkiä ja jyrkkiä mäkiä. Kokonaiskesto oli hieman alle 2 tuntia suuntaansa oikeastaan pysähtymättä. Ajattelin menomatkalla, etten ikinä tule selviämään takaisin rannalta. Vaikka olenkin urheiluhullu, niin voin sanoa että patikointi otti voimille ja tänään on jalat kipeinä. Maisemat huipulta olivat henkeäsalpaavat ja ajattelin ja rakastuin tähän Hong Kongin toiseen puoleen. Kävelimme muutaman hylätyn kylän läpi, näimme eläimiä ja lopussa meitä odotti lounas nuhjuisessa rantakahvilassa. Kahvilaa pitivät ilmeisesti rantakylän ainoat asukkaat ja ruoka oli loistavaa. Miinuksena voin vain sanoa ulkohuussit, lattiassa reikä, eikä edes kahvoja joista pitää kiinni - just mun juttu... NOT.

Ranta oli kuin meidän oma pieni salaisuus, muutama muu hassu sadan metrin päässä. Meren kohinaa, rannalle eksynyt lehmä ja me kaksi. Kävimme uimassa, otin nokoset ja luin kirjaa auringossa. Kerrassaan palkitsevaa, vaikka kotimatka olikin edessä.








Laskelmoimme paluumatkan tarkkaan, jotta ehtisimme takaisin bussipysäkille ennen pimeää. Paluumatkalla törmäsimme ensimmäisenä lehmään. Jostain syystä lehmät täällä elävät vapaana, vaikkakin osa niistä on rengastettuja (ja täten jonkun omistamia?). Aion kysellä lehmistä paikalliselta kaveriltani tarkemmin. Tämän lisäksi törmäsimme pariin käärmeeseen. J meinasi astua yhden päälle. Mutta hengissä ollaan vieläkin!






Kaiken kaikkiaan upea päivä ja suunnitteilla on lähteä uudestaan patikoimaan, niin että yöpyisimme myös rannalla. Kahvila nimittäin vuokraa telttoja ja ruokaa on saatavilla 24/7.