Kyllä on ihanaa olla takaisin "sivistyksen" parissa! Manner-Kiina oli hyvin erilainen verrattuna Hong Kongiin, enkä kyllä voisi olla onnellisempi, että saan nimenomaan asua paikassa, jossa esimerkiksi facebook toimii ja ihmiset osaavat sentään vähän englantia. Reissun jälkeen en voi enää KOSKAAN kutsua hong kongilaisia kiinalaisiksi, ehkä tekin ymmärrätte tämän kirjoituksen jälkeen. 

Perjantai 2.10.2015

Reissaamispäivä ja vaihto keskellä Kiinaa Zhengzhoussa oli jo kokemus. Lentokentällä ei ollut yhtäkään toista länsimaalaista ja paikalliset ihmettelivät meidän olemusta. Meistä otettiin useita kuvia ja muutama englantia puhuva tuli kyselemään meiltä erinnäisiä asioita. Mieleenpainuvaksi jäi pienen kiinalaisen tytön ilme, kun hän näki mut. Tytön silmät kirjaimellisesti pyöristyivät ja hänen huuliltaan pystyin lukemaan "WOW". Hän monen muun joukossa, ei tainnut koskaan ollut nähnyt länsimaalaista ihmistä. Lentokenttä itsessään oli sekasortoinen, taululla luki mm että koneemme check in olisi päättynyt, vaikka tosi asiassa se ei vielä ollut edes alkanut. Ihmiset pistettiin portilla kahteen jonoon, toiseen jonoon keltaiset lentolipunhaltijat ja toiseen siniset. Ilmeisesti keltaiset lähtivät portilta johonkin toiseen kohteeseen. Lennolle viereemme istui nainen, joka omien sanojensa mukaan on opiskellut englantia ja toimii kääntäjänä jollekin yritykselle. Hän osasi ihan hyvin englantia verrattuna moneen muuhun kiinalaiseen, mutta tasosta kertoo jotain se, että sana direct ei ollut hänelle tuttu.

Pekingiin saavuttuamme jouduimme huijauksen kohteeksi. Kukaan ei osannut englantia ja taksijonossa eräs mies tuli tomerasti eteemme ja näytti omaa korttiaan, jossa luki "City 480". Ihmettelimme hetken J:n kanssa hintaa ja koitimme itse asiassa päästä kyseistä miestä pakoon. Mutta taksi aseman työntekijäkin vain osoitti miestä ja sanoi "taxi driver". Niinpä jouduimme hänen kyytiinsä ja kyseessä oli jonkinlainen pimeä taksi. Olin kauhusta kankeana. Pääsimme kuitenkin hotellille turvallisesti, mutta matkasta maksoimme nelinkertaisen hinnan.

Lauantai 3.10.2015

Lähdimme hotellilta kävellen tutustumaan Temple of Heaveniin ja sitä ympäröivään puistoalueeseen. Ilma oli aurinkoinen ja ajattelimme J:n kanssa, että muiden puheet Pekingin saasteista olivat jonkinlaista satua. Needless to say, muutaman päivän päästä todellisuus saasteesta ja sen aiheuttamasta näkyvyys ongelmasta selvisi meille.

Yritimme iltapäivästä päästä Forbidden Cityyn, eli entisen Kiinan hallitsijoiden palatsiin. Kävelimme puutarhassa, mutta emme päässeet sisälle asti. Kävellessämme pois muurien sisäpuolelta, meistä otettiin kuvia, eräs nainen hihkui lapselleen jotain kiinaksi ja osoitti sitten meitä. Tämän lisäksi meitä tultiin jututtamaan. Eräs hong kongista kotoisin oleva kiinalainen tuli jutustelemaan meille. Hän kyseli meidän matkamme tarkoitusta, mistä olimme kotoisin jne. Hän myös totesi J:lle, että Hong Kong on yhtä kaunis kuin tyttöystävä. Ja kun kyselimme häneltä, olimmeko menossa oikeaan suuntaan kohti itse palatsia, hän vastasi lyhyesti "You are naive". Häneltä saimme hieman tietoa Pekingin turismista. Viime viikolla juhlittiin Kiinan kansallispäivää, jonka ansiosta Manner-Kiinalaisilla on noin viikon mittainen loma. Näin ollen suurin osa kiinalaisista lähtee reissuun, joista monet päätyvät Pekingiin tai Hong Kongiin. Miehen mukaan Pekingissä asuu yleensä noin 23 miljoonaa ihmistä, mutta kyseisen viikonlopun aikana väkiluku nousee 30 miljoonaan. Muutaman minuutin jutustelun jälkeen, olimme häneen mukaansa ystäviä ja hän ehdotti yhteystietojen vaihtamista läheisessä kahvilassa. Emme J:n kanssa olleet hänestä kovin kiinnostuneita, mutta kohteliaasti koitimme sanoa, että hän voisi kirjoittaa yhteystietonsa J:n puhelimeen. Hän murisi meille jotain: "no need..." Ja lähti kävelemään nopeasti pois.







Ihmetyksen aiheita ensimmäisen päivän jälkeen oli liikenteen sekasortoisuus, vihreillä valoilla ei ollut minkäänlaista merkitystä ja tietä ylittäessä tuli katsoa joka suuntaan. Vessoissa vain reikä lattiassa, eikä paperia mailla eikä halmeilla. Yleensä yleisissä vessoissa paperirulla löytyy koppien ulkopuolelta, sillä kuulemma monet köyhät kiinalaiset varastavat rullia, ja rullan ollessa ulkopuolella ottaa jokainen vain tarpeensa mukaisen satsin koppiin.
Ällöttävin paikallinen tapa oli tehdä tarpeensa keskelle katua. Monilla lapsilla oli vaatteissa aukko alapäässä ja paljaita pyllyjä bongasi alituiseen. Lapset tekivät tarpeensa vain kyykkäämällä keskelle tietä, jonka jälkeen taaperot jatkoivat matkaansa. Tämä tapa ei tosin rajoittunut pienempiin, vaan näimme suhteellisen siististi pukeutuneen miehen vilkkaan kävelykadun kulmassa. Ihmettelimme, mitä hän riisui housujaan. Ajattelimme ensin, että hän teki 1. tarpeensa mutta EI, hän väänsi kakkaa siinä kyykyssä keskellä kaikkea hulinaa! Näiden havaintojen jälkeen totesimme, etteivät kadun kaikki pökäleet välttämättä olleet koirien tuotoksia. HYI!


 Sunnuntai 4.10.2015

Sain yhden asian pois Bucket Listiltani, nimittäin Kiinan muurin! Olimme ottaneet selvää, että pääsisimme muurille ottamalla bussin Pekingin keskustasta ja vaihtamalla bussia paikassa X. Suunnitelma sujui yllättävän hyvin, jos ei oteta huomioon ruuhkaa ja ällöttäviä kiinalaisia kanssamatkustajia. Monilla heistä oli eväät mukana, ja eväsrasioissa oli keittoa tai jotain muuta haisevaa sössöä. Osa liemestä heitettiin bussin ikkunasta ulos. Muuten useat kanssamatkustajat olivat vieläkin ällömpiä. He nimittäin räkivät ja yökköivät niin, että tuli itselle ihan paha olo. Jos bussi oli pysähdyksissä, edessä istuva mies avasi ikkunan ja sylkäisi ikkunasta ulos. Tosin muutaman kerran bussi lähti liikkeelle ja sain naamalleni osan hänen räkäänsä - Excuse you! Ja ei hän ei pahoitellut. Kun bussi oli liikkeessä päätti tämä mies jatkaa räkimistä tai yökkömistä, muttei avannut ikkunaa, vaan teki tarpeensa bussin lattialle.

Matkaa kesti pari tuntia, jonka jälkeen saavuimme Pekingin laitamille. Bussiin hyppäsi joku kiinalainen mies, joka pysähtyi käytävällä meidän kohdalle ja käski meidän nousta ulos. Ihmeteltiin J:n kanssa, mutta kiltisti jäätiin pois. Pysäkillä odotti useita yksityisiä kuskeja, jotka tarjosivat kyytiä muurille. Hetken pähkäilyn jälkeen otimme tarjouksen vastaan. Noin 50-vuotias nainen lähti viemään meitä omalla Nissanillaan kohti tuntematonta. Edellisen taksihuijauksen jälkeen osasimme ottaa rennommin ja nautimme maisemista. Perillä nainen lähti saattamaan meitä kohti kylää, josta ostimme liput muurille. Kommunikointi tapahtui eleiden avulla, mutta ymmärrys löytyi helposti. Hän jäi odottamaan meitä muutamaksi tunniksi ja lupasi heittää meidät takaisin pysäkille.

Muurille päästiin pienen bussimatkan ja kondoolihissin voimin. Huipulla näkymät oli upeat ja itse muuri huokui historiaa. Kiipesimme muuria ylöspäin kohti pientä huippua. Matka oli hikinen ja portaita oli niin paljon, että reisiä poltti.







Illalla päädyimme syömään Pekingin ankkaa. Maku oli taivaallinen ja itse asiassa kävimme vielä eilen toistamiseen syömässä tätä kaupungin erikoisuutta (kylläkin siis toisessa ravintolassa).




Maanantai 5.10.2015

Yritimme päästä uudestaan forbidden cityyn, mutta tuloksetta. Liput oli jo loppuunmyyty ennen aamu yhtätoista. Harmittelimme asiaa, mutta jatkoimme matkaa summer palaceen, josta on alla kuvia.







Kaikenkaikkiaan reissu oli silmiä avartava; Hong Kong ja Kiina eivät ole sama asia, eikä erona ole ainoastaan yhden lapsen politiikka, vaan yleiset käytöstavat. Hong kongilainen ystäväni nauroi, kun kerroin hänelle reissustamme ja hän tokaisi "Yes that is Chinese people". Meillä on kyllä asiat hyvin täällä: google ja facebook toimivat, ihmiset eivät räi tai yökkäile ja englantia ymmärretään joka paikassa.