Mistä tiedät, että loma on ollut hyvä? Mulle se on aina tarkoittanut sitä, että loma tuntuu todellisuutta pidemmältä. Se tarkoittaa täydellistä irtiottoa. Sellainen meidän Filippiinein reissu todella oli. Tuntuu siltä, että olimme Hong Kongissa viimeksi pari viikkoa sitten - todellisuudessa viimeksi perjantaina. Onnistunut loma takana siis. Ja ei taifuuni ei vaikuttanut meidän lomailuun oikeastaan. Etelässä aurinko paistoi ja saimme nauttia ulkoilmasta. Tosin paluulento pelotti itseäni ja turbulenssia oli etenkin Manilan ja Hong Kongin välillä.

Upeinta: under ground river
Kyseessä on maailman pisin maanalainen joki. Kutsuisin sitä itse pitkäksi luolaksi. Tour ryhmäämme kuului meidän lisäksi kymmenen filippiiniläistä. He ottivat meidän kanssa valehtelematta satoja selfieitä ja toiset sata itsestään. Kävelimme 2 metriä eteenpäin ja edestä kuuluu: "Hey let's take a selfie!" J ehti jo tympääntyä kuviin, sillä kuva 2 metrin jälkeen edellisestä ei todella ole erilainen.  Otimme isomman saaren puolelta veneen, jolla pääsisimme lähelle luolansuuta. Oppaamme oli huolissaan pääsisimmekö luolan suulle ja takaisin aaltojen takia. Turva syistä jokaiseen veneeseen päästettiin vain 6 matkustajaa. Rannalla veneen kapteeni hyppäsi veteen ja alkoi työntämään venettä haluamaansa suuntaan. Toinen merimies taas veti venettä ja kun olimme tarpeeksi syvällä kiipesivät miehet takaisin kyytiin ja käynnistivät moottorin. Perillä jatkoimme jalan, jonka jälkeen meidät ohjattiin soutuveneisiin. Soutajana toimi aina yksi mies, joka myös toimi luolassa oppaana. Luolan katosta tippui kylmää vettä ja lepakoita vilisi tuhansittain.

Rentouttavinta: Honda Bay Island Hopping
Maanantaina olimme ilmoittautuneet saarikierrokselle. Meidät tultiin hakemaan hotellilta autolla. Taas kierroksella oli me ja loput filippiiniläisiä. Olin ajatellut, että Filippiinit olisivat pelkästään valkoista hiekkarantaa ja kirkasta vettä. Maanantaihin mennessä rannat olivat lähinnä olleet mutaisia ja kuihtuneita. Kierroksella pääsimme snorklaamaan kahdelle riutalle. Kierrokseemme koostui kolmesta saaresta. Itse asiassa ensimmäinen oli kelluva saari (ja kyllä äiti, tämän saaren ali pystyi uimaan), joka oli kyhätty muovisista tynnyreistä ja laudan paloista. Toinen pysähdys oli oikea saari, jossa pääsimme snorkaalaamaan toiselle riutalle ja syötimme kaloille leipää. Mua itse asiassa puraisi yksi kala jalasta kahdesti. Oppaan mukaan kala varmaan luuli minua leiväksi. Hän hymähti loppuun, että filippiiniläiset ovat paahdettua leipää. Kolmas pysähdys tarkoitti lounasbuffettia. Ruoka oli taivaallista, grillattua kalaa sekä muita mereneläviä.






Kummallisinta: jouluhypetys
Olen aina Suomessa kummaksunut marraskuun alussa alkavaa jouluhypetystä. Kaupat täyttyvät yli kuukausi ennen joulua kalentereilla sekä koristeilla. Minusta joulu ja sen hypetys kuuluvat nimensämukaisesti joulukuuhun. No filippiiniläiset ovat vieneet tämän ihan uusiin sfääreihin. Ostoskeskuksessa oli jo joulumyymälä, palmut koristeltu jouluvaloilla jne. Ja lentokoneessa soi joulumusiikki. Joulu alkaakin täällä jo lokakuussa?

Maukkainta: Krokotiili
Reissussa yritämme J:n kanssa syödä mahdollisimman paljon paikallista ruokaa. Filippiiniläisestä ruuasta, meillä ei ollut tietoakaan. Nyt sanoisin, että paikalliseen ruokaan kuuluu paljon hedelmiä, riisiä sekä lihaa. Söimme krokotiiliä J:n kanssa ensimmäistä kertaa. Tykkäsimme siitä niin paljon, että tilasimme sitä annoksen uudestaan viimeisenä iltana.






Yllätyksellisintä: hotelli
Olimme varanneet TripAdvisorissa suositellun bed and breakfast hotellin. Arvostelut pitivät paikkansa: henkilökunta oli todella ystävällistä ja palvelu erinomaista. Meille tarjoiltiin aamiainen uima-altaalle ja iltapäiväkahvit sai tilata huoneeseen. Naureskelimme J:n kanssa, että hyvää tämä meidän opiskelijaelämä, kun tuore aamiainen tuodaan kolmen ihmisen voimin uima-altaalle.


Mitä muuta?

Yhdessä oloa, rakkautta, syömistä ja rentoutumista.