Tiedättekö sen tunteen kun vihdoin rupeat tuumasta toimeen? Teet jotain itsellesi, jotain mitä olet ajatellut jo pitkään. Kuluva viikko on ollut itselle stressaava eikä urheilu ole kummemmin maistunut. Päätin aloittaa projektin srapbook/valokuvakirjan meidän Aasian seikkailuista. 

Itse en ole mikään käsityön ihmelapsi, mutta tässä ei kovin pahasti voi mennä pieleen. Tätä projektia voin siis suositella myös niille, joilla on peukalo keskellä kämmentä. Maanantaina uppouduin askartelujen pariin useaksi tunniksi, lauloin musiikin tahtiin, leikkasin ja liimasin. Lattialla on iso kasa vielä kuvia sekä muuta askartelun sivutuotosta. Tuntuu ihan absurdilta, että vuosi sitten näihin aikoihin pakkailimme tavaroitamme, emme vielä tienneet miten upea kokemus meillä olisikaan edessä.

                                                         

Do you know the feeling, when you finally get things done? That happy feeling when you start your personal Project and make something yourself? I would not describe myself as a handyman and definitely not as an artistic woman, but with a scrapbook you can't really go wrong.

This week has been rather stressful and the gym has not felt tempty. I decided to relief stress in a new way: crafts! Finally I started to work on a scrapbook, telling the story of our Asian adventure. And boy I feel like I would have achieved something completely new. I am in the process of finalising the wonderful memories into a book; thinking of the adventure of my life has made me smile so many times this week and it feels unrealistic that it all happened. But it did happen and the scrapbook is a proof of it.