Kuten jo lyhyesti mainitsin, viikonloppu kului meidän osaltamme Japanin pääkaupungissa, Tokiossa. Meitä oltiin jo etukäteen varoiteltu kylmästä säästä, vaikka lämpöä oli luvattu kymmenisen astetta koko visiittimme ajalle. Siltä se ei kyllä tuntunut, tuuli oli erittäin napakka ja kylmä, mikä sai ilman tuntumaan todella kylmältä.

Päästyämme Tokioon, otimme junan kaupunkiin; lentokenttä sijaitsee noin 60 km kaupungin ulkopuolella. Olimme lähes häkeltyneitä hintatasosta ja sen erosta Hong Kongiin. Joo Hong Kong on maailman kallein paikka asua, mutta monet muut asiat ovat edullisia: esimerkiksi julkinen liikenne. Tokiossa junalippu kustansi yhteensuuntaan noin 25€, kun Hong Kongissa bussi maksaa noin 4€.  Katselimme maisemia junan ikkunasta ja totesimme J:n kanssa yksimielisesti kaupungin ulkonäön olevan yhdistelmä Pekingiä ja Hong Kongia. Itse koin kaupungin olevan hyvin samanlainen kuin Berliini; sivistyneitä ihmisiä, viileä sää, matalia sekä korkeita rakennuksia, puistoja ja kahviloita. Toinen ajatus, jota jäin pohtimaan koskee japanilaisia ja heidän kieltään. Junassa kuulutettiin pysäkin nimiä, josta tuli meidän välillemme omanlaisensa vitsi: "Nippori, Nippori des." Kuinka söpöltä tuollaiset tuo kuullostaakaa. Jäin monesti kuuntelemaan paikallisten puhetta, ja koko kieli on iloa täynnä ja äänteet sointuvat söpösti.

Hassuinta Japanissa oli älykkäät vessanpöntöt. Jokaisessa vessassa pystyit valitsemaan haluamasi "puhdistusohjelman". Toinen kummallisuus oli lentokentän työntekijät. Multa on monesti täällä Aasiassa esitetty seuraavanlainen kysymys jossakin muodossa: "Security question, you pregnant?". Ei en ole, näytänkö siltä? Nojaudun tässä äitini kommenttiin: "Oona näytät vaan parisuhteessa olevalta." Hong Kongin päässä kuulin taas tämän kysymyksen. Japanilaiset eivät kysyneet turhia, mutta niuhottivat kummallisista asioista. Aasiassa on otettu käytäntöön nestemäisien tuotteiden määrä käsimatkatavaroissa. Missään muualla, meitä ei ole pyyddetty erottelemaan nesteitä laukusta, ne saavat nököttää repun pohjalla ja huomatus tulee jos joku butelli ylittää 100 ml. No japanissa ei toimittu näin. Kuten muuallakin, ennen läpivalaisua oli kuva nesteistä, ja että ne tulisi olla läpinäkyvässä pussissa. Menimme tyynen rauhallisesti turvatarkastuksen läpi, pusseja ei näkynyt missään. Pääsimme tarkastuksen läpi, mutta tarkastaja halusi tutkia reppumme. Hän tarkisti prodyktiemme koot: kyllä kaikki alle 100 ml. Hän vei ne uudestaan läpivalaisuun ja toiseen kertaan. Lopulta hän tallusti eteemme ja antoi päällystetyn paperin eteemme. Selitimme hänelle, etteivät tuotteemme riko mitään mainittuja säännöjä. Mun tuotteet oli kaiken lisäksi läpinäkyvässä meikkipussissa. Hän osoitteli lappua uudelleen ja me toistimme itseämme. Tämän jälkeen hän selitti meille japaniksi jotain ja elehti marssia lopuksi osoittaen nurkan taakse. J lähti siis ostamaan minigrippusseja toiselta puolen apteekista. Tavaramme takavarikoitiin ja jäin itse kököttämään paikalleni. Kun J saapui pussien kera, tarkastaja paketoi tuotteemme niihin, näytti täytettyä pussia ja osoitti minua, sitten osoitti toista pussia ja sitten J:a. Sitten hän taputteli pusseja tyytyväisenä ja lähti matkaansa - hän oli tehnyt työnsä. Nauroimme, sillä koko pussiepisodi oli turha, voisimme kipata tuotteemme takaisin laukkuun ilman pusseja hänen mentyään matkoihinsa.

Tokioloma oli tähän menessä eniten kaupunki lomamainen. Tokiossa ilma oli syksyinen. Puiden lehdet olivat keltaisia ja ilma tuoksui raikkaalta. Vaikken itse myönnä olevani syysihminen, niin myönnän että täällä Hong Kongissa sitä ehkä havahtuu siihen, että jokaisessa vuodenajassa on omat puolensa. Syksyssä ne ovat värit ja kirpeä ilma ja hyvä syy nauttia illoista sisätiloissa kynttilän valossa. Olin huomaamattani kaivannut syksyä. Me kävelimme puistoissa, pysähdyimme kahville kun kahvihammasta alkoi kolottaa tai kun sormet olivat kohmeina. Koimme syksyn ihanuuden muutamassa päivässä, mutta kyllä on kiva olla takaisin lämpimässä Hong Kongissa. Ja itse asiassa muutaman päivän päästä suuntaamme kohti Vietnamin lämpöä.