Takana läheltä piti tilanne, mutta nyt ollaan turvallisesti Balilla. En usko näkijöihin, mutta uskon kaikkien tietävän sellasen gut feelingin. Mulla se oli sunnuntaina tunne siitä, että tänään käy jotain.

Sunnuntai aamu: luovutimme asuntomme avaimet, helpotus ettei enää tarvitse asua komeronkokoisessa asunnossa koskaan. Lentokentällä aamiainen Starbucksista: gingerbread latte ja jugurtti ja eikun matkaan kohti Kuala Lumpuria. Turbulenssia oli paljon ja mua pelotti alussa kovasti - se tunne että kohta käy jotain. Päästiin turvallisesti Malesiaan -turhaan pelkäsin, jossa meillä oli vaihtoaikaa muutama tunti. Käytiin syömässä J:n kanssa "paikallisessa" Burger Kingissä ja mentiin sitten portille odottelemaan lähtöä. Kaikki siis hyvin tähän mennessä. Päästiin lentokoneeseen sisälle hieman aikataulusta myöhässä, mikä ei sinänsä meitä yllättänyt. Turvavyömerkkivalo syttyi, turvavyöt kiinni ja lentoemännät esittelivät turvallisuusohjeet. Näinhän homma aina etenee. Seuraavaksi kapteenin kuulutus: "Cabin crew please be seated for take off". Kone ajoi kiitoradalle. Tässä vaiheessa mun pelko oli jo poissa ja ajattelin, että parin tunnin päästä olisin jo hotellilla nauttimassa mojitosta. Kone lähtee kiihdyttämään - olin hymyssä suin - renkaat hieman tärisivät, muttei mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Kone lähti nousuun, etupää ilmassa ja sitten... Kapteeni löi jarrut pohjaan. Ihmiset huudahtivat ihmetyksestä. Jouduimme ottamaan tukea edessä olevasta istuimesta, turvavyö kiristi. Tuijotin J:tä ja pidimme toistemme käsistä kiinni. Pelko kävi toteen, tämä ei ollut normaalia. Pienoinen paniikin hetki, vaikken itse koe pelkääväni lentämistä. Hetken hiljaisuus, kunnes kapteeni kuuluttaa "Please remain seated." Tämän kaiken seurauksena istuimme koneessa kolme tuntia Kuala Lumpurin lentokentällä, kun konetta tutkittiin ja renkaat vaihdettiin. Kapteeni kuulutti välissä lyhyitä tiedotteita; nousu peruutettiin lyhyellä varoituksella teknisen vian ilmettyä. Pitkän odottelun jälkeen meitä infottiin, että matkustajat vietäisiin takaisin portille, jonka jälkeen meille tiedotettaisiin tulevasta.

Lopulta pääsimme uuteen koneeseen. Ja taas odoteltiin parin tunnin verran. Tähän: matkustajien matkalaukut olivat hukassa, koska vuoro oli välissä vaihtunut. Näin ei luultavasti kävisi Suomessa, mutta Aasiassa se onkin toinen juttu. Itse kaiken tunnemyrskyn jälkeen väsähdin täysin ja nukahdin. J kuitenkin seuraili tilannetta. Kuulemma todellinen vaaratilanne ei ollut kaukana, vain muutamien sekuntien päässä. Jos kapteeni ei olisi toiminut, olisimme ylittäneet kiitoradan ja törmänneet muutamassa silmänräpäyksessä (en tiedä tarkalleen mihin). Äkkijarrutus aiheutti renkaiden puhkeamisen ja moottori oli syttyä tuleen.  Voitte vaan arvata, kuinka paljon pelotti nousta uuteen koneeseen. Nousun jälkeen nukahdin uudestaan ja heräsin Balilla, aikataulusta kahdeksan tuntia myöhässä.

Täällä meidän loma on lähtenyt liikkeelle muuten hyvin rennoissa merkeissä. Ollaan päästy nauttimaan lämmöstä ja uima-altaasta. Tänä vuonna me etsitään joulurauhaa auringosta. J:n sanoin, meidän joulunteemana on: "Skipataan kaupallinen joulu". Nautimme vapaa-ajasta, toisistamme ja kirjoista sekä siitä että suurin murhe on: "mitä syödään seuraavaksi".