Oonan kommelluksia

As I have so nowadays so many friend around the world, I thought, why not also write my posts in English. I decided to take this into action, and what would be a better time than do it on a relaxing Saturday and at the same time introduce the new (and almost ready) bathroom. But I don't think that a woman like me can ever have everything ready. There is just always something new you can buy, right?  My goal has been to make the bathroom a relaxing place, where everything has its own place. A vanilla candle creates a nice and cozy scent and different baskets and jars make it easy to put everything into hidden places.

Mun yksi ainainen päänvaiva on sunnuntairuoka. Viikon viimeinen päivä tuntuu monesti apealta, sillä sitä seuraa viikon inhottavin päivä; maanantai. Monesti juuri sunnuntaisin tekee miele syödä hyvin. Päätin siis kokeilla jotain uutta. Löysin valion sivuilta bataatti-broileripata respetin, jota tuunasin itse. Nyt ensimmäistä kertaa, haluan jakaa teillä tämän mun reseptin: Bataatti-broileripannu.

Tarvitset:
1 iso bataatti
2 porkkanaa
1 sipuli
400g maustamatonta broilerinfilesuikaleita
1/2 pkt Valio-koskenlaskija
1 pkt pekonia
1 dl ruokakermaa
2 rkl vettä
chilijauhetta
1 mm kanelia

Ohje:
1. Pilko batatti kuutioiksi ja tee porkkanasta samankokoisia paloja.
2. Paloittele sipuli ja laita se muiden kasviksien kera isoon kulhoon.
3. Mausta vihannekset lisäämällä 1mm chilijauhetta ja 2 rkl vettä. Sekoita.
4. Tee pekonista siivuja ja lisää ne isoon kattilaan.
5. Paista pekoneita niin, että niiden rasva on irronnut ja lisää broilerinsuikaleet.
6. Kypsennä lihat ja mausta lisäämällä ripaus suolaa ja 1 rkl chilijauhetta.
7. Lisää vihannekset kattilaan ja sekoita.
8. Laita siivutettu koskenlaskija päällimmäiseksi, lisää ruokakerma ja sulje kattilankansi.
9. Anna vihanneksien kypsentyä noin 5-10 minuuttia välillä hämmentäen.
10. Tarjoile ateria lämpimänä. Voit halutessasi laittaa koristeeksi tuoretta basilikaa.

Mitä ottaa kevyeksi välipalaksi yogan jälkeen? Kevyt ja raikas appelsiini-mango smoothie tietenkin!

Täällä viedään nyt aidosti viimeisiä; voidaan puhua jo tunneista. IIKS! Tunteet itsellä on kummalliset ja absurdit. Toisaalta haikeaa jättää Hong Kong taakse, mutta toisaalta ihanaa palata takaisin Suomeen. Ehkä näin lopun ollessa lähellä, sitä antaa itselleen luvan iloita kotiinpaluusta. Tänään myös ymmärsin, että vasta nyt olen antanut itselleni vapauden ärsyyntyä jostain paikallisista tavoista. En malta odottaa, että pääsen takaisin suomalaisien keskuuteen, jotka eivät esimerkiksi röyhtäile julkisesti. Pääsen takaisin töihin, perheen ja ystävien luokse sekä tekemään jotain hyödyllistä. Onhan tässä jo ehditty lomailemaan useampi kuukausi, jos totta puhutaan.

Meidän taipale Balilta tänne Hong Kongiin oli jokseenkin kyllä urakka. Laskeuduimme Kuala Lumpuriin yhden jälkeen aamuyöstä. Olimme katsoneet kentältä kapselihotellin muutamaksi tunniksi. Löytäminen koitui ongelmaksi, eivätkä työntekijätkään osanneet neuvoa. Lopputulos: nukuimme kentällä lattialla. Nyt kuitenkin turvallisesti tosiaan Hong Kongissa. Viimeisen yön vietämme edellistä asuntoa pienemmässä huoneessa. J:n sanoin: "En uskonut, että sitä pienempää huonetta voi löytyä, mutta..."

Ennen kotiinpaluuta ajattelin jakaa teille vähän parempia kuvia meidän Indonesian reissulta.












Ruskettuneena ja hyvin levänneenä on hyvä tulla kotiin :) Nähdään tiistaina aamuna Suomi!

Nyt se iski, ensimmäistä kertaa koko meidän vaihdon aikana nimittäin RUOKAMYRKYTYS. Käytiin aamulla paikallisella lääkärillä tarkistuksessa. Täällä pikkuruisella saarella ei ilmeisesti ole apteekkeja erikseen, vaan lääkärillä on oma lääkekätkönsä; erikoista. Lääkäri tiedusteli, missä olimme syöneet ja mitä. Painotimme, ettemme olleet syöneet mitään epäilyttävän näköistä vaan päin vastoin.

Ruokamyrkytyksestä huolimatta meillä on ollut rento loma täällä Indonesiassa. Joulu ei tuntunut niin jouluisalta, vaikka otimme rannalla kuvia tonttulakkien kanssa ja vaihdoimme pienet lahjat. Joulu tuntui lomalta, siinä missä muutkin. Joulupäivänä matkasimme ensin 2 tuntia bussilla ja sitten noin tunnin lautalla tänne Gili Air saarelle. Kuten arvatakin saattaa, ilmastointi ei toiminut, kärsin matkapahoinvoinnista joten matkustusta en kuvailisi millään muotoa rentona saati mukavana.

Täällä ei ole autoja, vaan paikallisena taksina toimii hevoskärryt. Emme ole kyytiä vielä tarvinneet, saaren ympäri kun kävelee alle tunnissa. Ensimmäisenä iltana saimme maistaa annoksen trooppista sadetta. Olimme juuri ehtineet noin puoleenväliin saarikierrostamme. Istuimme hetkeksi ruotsalaiseen pubiin odottamaan sateen laantumista. Jossain vaiheessa J tokaisee: "Nyt se sade lakkasi, mennään!" Näin ei kuitenkaan ollut, päästyämme hotellille takaisin olimme läpimärkiä. Loma on ollut aiempia rauhallisempi, ja ehkä söpömpi. Olemme istuneet rannalla katsomassa auringonlaskuja, juoneet hedelmädrinkkejä ja kävelleet pimeässä taskulampun kanssa. Eilen todistimme jonkun paikallisen merellisiä loitsuja. Tämä keski-ikäinen mies hyppelehti rannalla, heitti kenkänsä mereen, vihelteli pilliin, pölisi itsekseen ja heilutteli käsiään. Hän oli sonnustaunut siniseen pelipaitaan, jossa oli takana numero 9, kaulassa kravaatti ja päässä lippalakki. Nauroimme miehen soperteluille kauempaa ja kun itse sanoin, ettei kyseisellä hepulla varmaan ollut kaikki kotona, J vastasi: "Oona se saattaa ymmärtää maailmasta jotain, mitä se et tuu koskaan ymmärtämään."











Uskomatonta ajatella, että viikon päästä me ollaan jo takaisin Suomessa! Paluu tulee varmasti olemaan uudenlainen shokki, kun yhtäkkiä ei olekaan enää se erilainen, ei se ainoa blondi aasialaisten keskellä. Helsinki tulee tuntumaan autiolta ja tilavalta Mong Kokin jälkeen ja tulen varmasti kieltäytymään kanasta ja riisistä toviksi ja keskityn muuhun perusruokaan. Siihen asti, me koitetaan ottaa viimeisestä viikosta ilo irti, kunhan saadaan tää pöpö kukistettua!