Oonan kommelluksia

Varasimme eilen lennot ja hotellin Tokioon, jonne suuntaamme huomenna. Kirjoittelen siitä viimeistään alkuviikosta.
Ihanaa viikonloppua kaikille!

Lauantai aamusta avasin meidän ikkunan Ladies Marketille ja huomasin kuinka kauniisti aurinko paistoi ulkona. Pari edellistä päivää oli ollut pilvisiä, joten tietenkin lähdin nauttimaan ulkoilmasta.  Lenkkeily promenadelle on yks mun lemppari aktiviteeteista täällä. Sitä koristaa skyline, joten suuntasin sinne juoksemaan. Raikasta ilmaa, urheilua ja aurinkoa - AH! Ainoa miinus oli hirvittävä haju, joka ilmeisesti johtuu lahden ruoppaamisesta.






En taida olla aiemmin kertonut, että paikalliset kalastaa tosi paljon. Osalla on ihan ammattilaisten vehkeet, toiset taas koittaa saada saalista ihan pelkällä siimarullalla. Olen itse asiassa miettinyt, kalasteleeko nämä ihmiset itselleen ruokaa vai kalaa myyntiin. Joskus ravintolassa mietin, onkohan mun lautasen sushikala pyydystetty siimarullien kanssa? En tiedä. Mutta en oikein usko, että näissä paikoissa kalaonni kovinkaan suosii. Näin myös ihmisiä uimassa, joka on kylttien mukaan ehdottomasti kiellettyä. Merivesi ei näyttänyt pullojen ja muiden roskien kanssa houkuttelevalta, mutta mikäs siinä jos haluaa virkistyä.

Tänään kävin ystävieni kanssa kauneimmat joululaulut tapahtumassa. En ollut itse koskaan kuullutkaan kyseisestä konseptista, jota kaverini kyllä hämmästelivät. Kaverien kehotuksesta päädyin osallistumaan. Ajattelin myös, että voisin saada vähän joulumieltä nostatettua pintaan. Itse en kyllä oikeastaan laulanut, vaan liikuttelin lähinnä vain huuliani. Oma lauluääneni olisi ollut häpäisy musiikinopettajilleni. Myönnän kyllä, että muut lauloivat oikein somasti. Ilokseni pääsin myös jouluherkkuapajille. Koska ruoka jos mikä tekee juhlan - eikö?




Ihanaa ensimmäistä adventtia kaikille!

 

Tätä koko aihetta on vaikeaa kuvata, mutta eilisien äidin skypenauruhepuleiden jälkeen päätin, että mun on vaan yritettävä jakaa tää kaikki teidänkin kanssa. Täällä Hong Kongissa on viimeiset luentoviikot käynnissä. Se tarkoittaa ryhmätöiden deadlineja sekä esitelmiä. Ja kuten aina, ei nämäkään ole tähän mennessä menneet ihan nappiin.

Aloitan tiistain ryhmäprojektista. Ryhmämme koostui minusta, yhdestä ruotsalaisesta ja kahdesta hong kongilaisesta tytöstä. Aiheenamme oli Social Organisations in China, jonka takia päädyimme vertaamaan esitelmässämme Unicefin toimintaa Skandinaviassa ja Aasiassa; tarkemmin Kiinassa. Muutama viikko ennen esitystä laitoimme ruotsalaisen kanssa pystyyn facebookryhmän. Toinen paikallisista opiskelijoista vaikutti heti aktiiviselta, sillä hän vastasi ryhtyvänsä töihin. Ehdotimme tapaamista luennon jälkeen. Innokas opsikelija ei ilmestynyt paikalle, emmekä tienneet suorittiko hän edelleen kurssia. Toinen paikallisista totesi ideamme Unicefista hyväksi ja aloimme työstämään Power Pointia. Tosin kyseistä henkilöä ei millään voi kuvata tehokkaaksi. Esitystäme edeltävänä iltana ruotsalainen laittaa minulle huolissaan viestiä; kumpikaan paikallisista ei ollut vielä tehneet slidejaan. No sovimme tapaamisen tiistai aamulle, tunnin ennen esitystä. Toinen paikallisista ei ilmestynyt paikalle, vaan ilmoitti olevansa myöhässä. Kyseinen henkilö ilmestyi (onneksi) luennolle ja ilmoitti, että hän oli löytänyt videon youtubesta, jonka hän haluaisi näyttää esitelmämme aikana. Esitys alkoi, minä ja ruotsalainen alitamme ja osuutemme menivät hyvin. Aluksi ahkeraksi luultu paikallinen luki oman osuutensa kännykästään. Hänen ajatuksensa olivat hyviä, vaikkakin lausuminen tuotti jokseenkin vaikeuksia (mm. sanan Vietnam oli hänelle Vietläm). Tulee myöhästelijän vuoro. Hänen kielensä oli vielä kamalampaa kuunneltavaa, soperrusta eikä pointtiin meinattu päästä laisinkaan. Videon vuoro osottautui kauhun hetkeksi. Video ei liittynyt mitenkään aiheesemme Unicefiin, vaan kertoi AIDS:sta ja HIV:stä Kiinassa. Tätä aihetta hän ei linkittänyt Unicefiin millään muotoa. Itse jouduin pidättelemään naurua ja kun esitys päättyi menin suoraan takariviin häpeissäni istumaan. Luulin että tässä oli kaiken huippu, mutta ei.

Keskiviikon esitelmä. Tehtävänantona oli valita aasialainen yritys ja pohtia yrityksen kulttuuria ja johtamistyyliä. Valitsimme Toshiban. Ensinnäkin kirjallisen työn osalta päätimme jakaa koko aihneen osiin ja jokainen kirjottaisi oman osuutensa, jonka jälkeen liittäisimme koko homman yhteen. Yksi ryhmäläinen oli käyttäny lähteenään Wikipediaa. Jouduin tekemään hänen osionsa uudestaan. Toinen opiskelija oli kirjoittanut johtamistyylistä Toshibassa, mutta hän itse asiassa esitteli vain yhden johtamistyylin ilman että mainitsi sen olevan käytössä yhtiössä. Pyysin häntä lisäämään pienen pätkän Toshibasta, johon hän totesi: "Toshiba is not a popular company right now". MILLÄ PERUSTEELLA voisin kysyä? No toisen ranskalaisen työstä olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Hänen englantinsa näytti erinomaiselta paperilla. Eilen selvisi, että hän oli toisella kurssilla saanut plagiointi syytteet, sillä hänen tekstistään yli 20% oli kopioitua. Toivon, ettei hän ole tehnyt samaa meidän raportissamme mutta pelkään pahinta - rehtori tapaamme pian. Tulee esitelmän vuoro. Esitys aikaa oli rajallinen määrä ja olimme sopineet, että jokainen harjoittelisi oman osuutensa maksimissaan kahteen minuuttin. No Toshiba is not popular now -mies ei millään saant puhettaan edes viiteen minuuttiin, annoimme yhden asian esitettäväksi toiselle ryhmäläiselle joka pääsi itse asiaan nopeammin. Menemme luentosalin eteen. Wikipedia-tyttö aloittaa, ja esittelee aiheemme lyhyesti. Minä jatkan kertomalla aasialaisesta arvomaailmasta ja johtamiskulttuurista. Loput esittävät omat osuutensa ihan hyvin. Pääpointtimme oli, että yhtiössä on selkeästi moninaisuuden puute; alle 5% johdosta on naisia ja heitä tarvittaisiin lisää. Wikipedia-tyttö kuitenkin oman osuutensa jälkeen ottaa puhelimensa esille ja alkaa tekstailla kun muut esittävät omaa osuuttaan. Tulee kysymysten vuoro. Luennoitsija esittää kysymyksen, miten aiheet linkittyvät toisiinsa. Vastaus ei mitenkään! Esimerkiksi aihettani ei oltu millään muotoa linkitetty lopussa koko yhtiöön (ei ollut mun tehtävä). Katsoimme ryhmässä toisiamme ja totesimme elekielellä, ettei meillä ollut vastausta. Päätin improvisoida. Annoin vastauksen hatusta: "Mielestämme kollektivismi ja harmonia tarkoittavat tasa-arvoa ja siksi yhtiön tulisi palakata johtoon enemmän naisia." Luennoitsijan silmät pyöristyivät hämmästyksestä, vastauksessani ei ollut päätä eikä häntää. Häpeissäni jälleen, enemmän kuin viimeksi, poistuin luentosalista esitelmän päätyttyä.

Tämän päivän esitelmää emme edes päässeet esittämään. Kaksi ryhmäläisistä on saanut ruokamyrkytyksen. Onneksi kurssinvetäjä oli ymmärtäväinen ja saamme esittää työmme ensi viikolla. HUOH - ei enää noloja tilanteita tälle viikolle!
 

Mä sain eilen osakseni kuntosalityöntekijän kiukuttelut. Oikeastaan ensimmäistä kertaa koko aikana, vaistosin negatiivisuutta paikalliselta. Yleisesti hong kongilaiset ovat äärimmäisen avuliaita ja ystävällisiä. Jos paikallinen huomaa, että hoirtoilevasti etsit esimerkiksi bussipysäkkiä, tullaan sulta heti kysymään, tarvitsetko apua. Vastaavassa tilanteessa, paikallinen myös vei meidät oikealle bussipysäkille; täällä kun bussit eivät kaikki käytä samaa pysäkkiä. Eli todella ystävällistä väkeä näin yleisesti.

No eilen tosiaan oltiin J:n kanssa menossa yliopiston kuntosalille. Täällä treenaaminen ei ole millään muotoa spontaania. Systeemi toimii niin, että aikaväli jolloin tahdot mennä treenaamaan tulee varata ennalta. Ajat ovat tasatunteja, esimerkiksi 12:00-13:00 tai 16:00-17:00. Muita vaihtoehtoja ei ole - 16.15-17.15 ei onnistu. Kuntosali täyttyy suhteellisen nopeasti ja monena päivänä ilman varausta on turha toivoakaan treenaamisesta. Varaus on siis koko sählingin ensimmäinen osa.

Toinen step on luukulla asiointi. Kun menet salille, kävelet portin läpi luukulle, jossa voit maksaa varauksesi. Varaukset tulee vahvistaa viimeistään 15 minuuttia aikaisemmin. Varaussysteemi näyttää nettivarauksesi kun vilautat opiskelijakorttia. Helppoa ja tähän asti vielä jokseenkin loogista, eikö?

No kuten aina, marssin luukulle ja siellä istui odottamassa mulle jo tuttu naama: kuntosalipappa.
Omalla vuorollani, astuin lähemmäksi tiskiä hymyssä suin ja sanoin: "Hi, I am going to the gym and I would like to pay". Eli suomeksi: "Hei, olen menossa kuntosalille ja tahtoisin maksaa". Yleensä tähän vastauksena on hymy ja mahdollisesti tarkentava kysymys: "Oletko menossa saman tien salille?" tai "Olitko tehnyt varauksen?". Yleensä kuitenkin työntekijät vain kysyvät maksutapaa: käteinen vai octopus card. Ei tällä kertaa. Mies murjaisi vastauksena kovalla äänellä: "Next time you come, please say CONFIRM, so that we understand!" Eli "Ensi kerralla sano VAHVISTAA, jotta ymmärrämme!". Olin hämmentynyt tästä vastauksesta, ja jonon perältä J huikkasi "Mikä on ongelma?". Sitä minäkään en ymmärtänyt. Eikös "Haluaisin maksaa" tarkoittanut tässä tapauksessa samaa asiaa?! Ainakin kaikille muille työntekijöille kyllä. No ensi kerralla jos kyseinen pappa on tiskillä, en hymyile ja tokaisen vain: CONFIRM. En muuta. Ehkä sitten ei tule huutoja.

No tää kuntosali häslinki ei lopu tiskille. Pappa antaa sulle maksun yhteydessä lipukkeen, johon hän tekee merkinnän kuulakärkikynällä. Kun pukuhuoneesta matkaat kuntosalille, tulee sinulla olla mukana laminoitu paperilappu "kuntosalikorttisi" (kuva alla) sekä papan antama lippulappu. Molemmat asetetaan kuntosalilla läpikuultavaan lokerikkoon. Noin varttia yli tulee toinen kuntosalipappa tai -mamma tarkistamaan lokerikon laput ja tekee niihin toisen merkinnän kuulakärkikynällä. Toinen tarkistusvisiitti ja merkkaus tapahtuvat varttia vaille, jolloin lappu myös katoaa lokerikosta.

En täysin ymmärrä kyseistä systeemiä ja itse näen koko prosessin tehottomana toimintana. Mihin tarvitaan lappuja ja useita tarkastajia nykyaikana kun koko homma voisi toimia virtuaalisesti. Jottein tämä kirjoitus olisi pelkästään negatiivinen, on sanottava että kuntosali on hintaansa nähden erinomainen. Kertamaksu on noin 0,40€ ja laitteet sekä painot ovat hyvässä kunnossa. Äksyilystä ja säädöstä huolimatta, onnistuu treenaaminen täällä siis hyvin - olen kiitollinen.

Itse asiassa huvittelun jälkeen, pääsimme todistamaan ensimmäistä liikenneonnetomuutta täällä Aasiassa. Olimme kaksikerroksisessa bussissa seisahduksissa ruuhkassa. Yhtäkkiä bussi nytkähti eteenpäin. Tämän jälkeen ei hetkeen tapahtunut mitään, muu liikenne alkoi rullata eteenpäin, mutta meidän bussi oli pysähtynyt keskelle tietä. Sitten joku huutaa alhaalta kiinaksi jotain ja ihmiset alkoivat siirtyä alakertaan. Joku ystävällisesti käänsi meille, että on sattunut onnettomuus ja että meidän tulisi nousta pois bussista. Ensimmäinen reaktio oli "Jaahas tää on niin tätä aasialaista toimintaa; noustaan pois keskellä vilkasta tietä, koska bussiin on tullut pikku lommo". Ja niinhän se oli. Joku bemari oli osunut bussin perään, mutta emme huomanneet mitään isompaa jälkeä kummassakaan ajoneuvossa. Kaikki matkustajat siirtyivät kauempana sijaitseviin busseihin ja matka jatkui normaalisti, tosin ahtaasti kohti metroasemaa. Ihmettelimme jälkeenpäin, onko täällä tapana jostain turvallisuus syistä tyhjentää ajoneuvo pienen lommon takia.

Maanantai 9.11.

Meidän maanantaita kuvaa hyvin sana reipas. Viikkomme nimittäin alkoi reippaissa tunnelmissa, sillä heti aamusta suuntasimme meille uudelle patikointi reitille, Dragon's Backille. Reitti on ilmeisestikin yksi Aasian tunnetuimmista, enkä kyllä ihmettele, sillä huipulta näkymät antoivat Hong Kongista rauhallisen kuvan. Edelliseen patikointireitteihin verrattuna Dragon's Back oli huomattavasti vaikeakulkuisempi. Reitti oli merkattu, mutta jalkojen alla oli isoja kiviä, eikä sitä betonia niinkuin Tai Long Wanissa. Reippailu päättyi rantaan, jossa lököilimme muutaman tunnin.






Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!

Täällä lukukauden loppu jo häämöttää (jos tenttejä ei lasketa), ja ryhmätöiden deadlinet lähestyvät. Olen tekemässä ryhmätyötä kahden ranskalaisen ja kahden aasialaisen kanssa. Needless to say, kulttuurierot ilmenevät näissä tilanteissa kaikista vahvimmin.

Toinen näistä ranskalaisista ei osaa englantia kunnolla. Koko lukukauden ajan olen kääntänyt hänelle luentoja englannista ranskaksi. Ihan kivaa harjoitusta. Kirjallisissa tehtävissä kyseinen neito on käyttänyt google translatoria; hän kirjoittaa kokonaisia lauseita ranskaksi ja kopio kääntäjän englanninkielisen version palautettavaksi. Nyt hänen taitonsa ovat "huipussaan". Tehtävänämme on kirjoittaa viiden sivun artikkeli jostakin aasialaisesta yrityksestä. Valitsimme toisen ranskalaisen ehdotuksesta Toshiban. Pohjaten tämän toisen ranskalaisen heikkoon kielitaitoon, hän itse halusi kirjoittaa Toshiban historiasta. Helppoa kuin mikä, tai ainakin luulisi. Itse hänen asemassaan olisin mennyt yhtiön nettisivuille ja ottanut selvää yhtiöstä sitä kautta. No näin ei kuitenkaan käynyt. Hän lisäsi ryhmämme sivuille oman osuutensa ensin ilman lähteitä. Huomautin niiden puuttumisesta hienovaraisesti. Seuraavaksi hän palauttaa tiedoston lähteillä... Hänen ainoa lähteensä on WIKIPEDIA! Siis akateemisen artikkelin lähteenä hän on käyttänyt wikipediaa?! Kysyin häneltä tarkemmin asiasta. Hänen mukaansa historiaa on vaikea löytää muualta - just. Pahempi virhe ilmeni kun hän sanoi kääntäneensä tiedot ranskan kielisestä wikipediasta englanniksi. Eli toisin sanoen hän on kopioinut wikipedian tiedot suoraan.

Tämä ryhmätyö ei siis luultavasti mene ihan putkeen. Toivottavasti emme kuitenkaan joudu pulaan. Toisaalta erään vaihto-oppilaan mukaan täällä yliopistolla monet hong kongilaiset käyttävät wikipediaa tiedonlähteenä. Eli voi olla, että se on täällä tapana. Tämä ei tulisi kuuloonkaan Suomessa.

 Kirsikkana päälle kyseinen neiti ei pysty tulemaan tänään tapaamiseemme, sillä hänellä on niin paljon muuta tekemistä. Vielä muutama viikko sitten hän sanoi, ettei hänellä ole paljoa koulutöitä. Eli perusranskalainen; jättää kaiken viimetippaan.

Sitten kivoihin asioihin. J:llä on ollut paljon erinnäisiä hommia viime päivien aikana. Joten olen ottanut ilon irti ja koittanut treffata omia kavereita. Eilen olin kahvilla, shoppailemassa ja syömässä Rachelin kanssa. Vaihdoimme kuulumisia ja keskustelimme myös paikallisista tavoista ja perinteistä. Hän kertoi minulle mm siitä, että Hong Kongista on tulossa koko ajan enemmän kommunistinen paikka. Tämä johtuu kuulemma siitä, että alueen johtaja nimitetään manner-kiinalaisien johdosta. Paikalliset ovat tästä punaiseksi muuttumisesta surullisia ja täällä taistellaankin aika ajoin aidon demokratian puolesta.

Toinen erikoinen juttu, on kiinalaisen kalenterin yksi kesäkuukausista, noin heinäkuun aikoihin. Kiinalaiset uskovat, että kyseisen kuukauden aikana tuonpuoleisen ovet aukeavat ja henget tulevat maan päälle. Tuona aikana ihmiset lähettävät hengille rahaa, puhelimia, lentokoneita, taloja ym. Nämä esineet on tehty paperista, ne sytytetään tuleen ja näin paperiesine siirtyy aito esine hengen haltuun. Kyseisenä kuukautena kaikki polttavat paperiesineitä ja lähettävät niitä tuonpuoleiseen. Lisäksi hengille järjestetään näytelmiä. Kaupunkiin kuulemma pystytetään lavoja, ja eteen laitetaan tuoleja. Elävät ihmiset esiintyvät tyhjille tuoleille, sillä he uskovat, että henget ovat yleisönä. Henkiin käytetään täällä yllättävän paljon rahaa, niiden viihdyttämiseen ja heidän lahjoihin. Itse koen henkien olevan eräänlainen business täällä päin maailmaa. Hassua, sillä en itse usko henkiin tai kummituksiin.

Täällä on viikko lähtenyt käyntiin treenailun parissa. J:n perheen visiitti sujui oikein rattoisasti ja rennoissa tunnelmissa. Nyt tuntuu vähän hassulta, ettei muita vieraita ole näillä tulossa. Joka kerta kun kävelee joko Intercontinentalin tai Metropolis Plaza hotellin ohi, meinaan kävellä sisään ja käydä moikkaamassa vieraita. Sitten sitä havahtuu, että ainiin ne on jo Suomessa. Nyt kuitenkin on pakko kertoa teille, ehkä huvittavimmasta ja oudoimmasta kokemuksesta täällä Hong Kongissa. Kyseessä ovat (ketkäpä muut) kuin kiinalaiset.

Sunnuntaipäivä kului Repulse Bayn rannalla toisen suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Itse olen monta kertaa mennyt rannan ohi bussilla, mutten koskaan ole itse rantaan päässyt. Päätimme siis kaverini kanssa suunnata kohti tätä keskustan lähellä sijaitsevaa rantaa. Päätös ei osoittautunut kovin hyväksi, sillä paikka kuhisi manner-kiinalaisia turisteja. Heitä tuotiin bussilasteittain rannalle ottamaan kuvia toisistaan ja lopulta myös meistä. En ole aiemmin Hong Kongissa tullut kuvatuksi, mutta Repulse Bayn ranta toi kyllä vahvasti mieleen meidän Pekingin reissun.

Ensinnäkin ihmettelimme, miksi he meistä ottivat kuvia, Hong Kongissa kun on paljon länsimaalaisia, eli emme todellakaan ole täällä outo näky. Kiinalaisien vaatetus muistutti kovasti landepaukun tyyliä tai jopa romanien vaatetusta; suorahkothousut, adidaksen verkkatakki ja pappakengät. Istuskelimme bikiinit päällä auringossa hetken ja sitten näitä kiinalaisia alkoi lappaamaan meidän ympärillä. He viittoivat meitä nousemaan seisomaan ja poseeraamaan heidän kanssaan. Huom kiinalaiset olivat siis täysissä pukeissa ja me niissä bikineissä. Itse kieltäydyin joka kuvasta, en halua omaa puolialastoman vartaloni kuvia kiinalaiseen sosiaaliseen mediaan saati johonkin perhealbumiin. Kaverini suostui aluksi muutamaan kuvaan. Kun näitä innokkaita valokuvaajia vain tuli lisää ja lisää, päätyi kaverinikin kieltäytymään valokuvista viimeisille turisteille.

Kaikista kummallisin turisti otti ensin kuvan kaverini kanssa. Tämän jälkeen nainen kiitti kiinaksi "sie sie" ja kaverini asettui takaisin vatsalleen makaamaan rantapyyhkeen päälle. Kuvaussessio ei tosiaankaan päättynyt siihen, vaan nainen kyykistyi takapuoliemme viereen, ja poseerasi miehelleen. Hänen miehensä siis otti useita kuvia vaimostaan, joka poseerasi PYLLYJEMME KANSSA. Nainen myös tunkeutui meidän keskelle ja vaihteli puolia, mutta pysyi kokoajan lantioidemme tasolla. Tässä vaiheessa itse hermostuin, sillä meiltä ei edes kysytty lupaa valokuviin. Kyyristyin itse lopulta istumaasentoon, selkä kohti valokuuvaajaa. Lähellä istuvat hong kongilaiset naiset alkoivat huutamaan tälle pariskunnalle ja ilmeisesti käskivät turistit jättämään meidät rauhaan.




En itse edes uskaltautunut uimaan, sillä ajatuskin valokuvaavista turisteista ahdisti veden kupeessa. Päädyimme lopulta kahville Centraliin, josta matkasin kodin kautta lenkille. Täällä, jotta pääsee juoksemaan, täytyy lähteä vilkkaasta Mong Kokista metrolla jonnekin. Olin kerran huomannut ihmisien juoksevan ranta tietä Kowloonin puolella, joten päätin suunnata sinne. Ongelmaksi muodostui erinäköiset rakennustyöt, joiden takia minulla oli vaikeuksia päästä rantabulevardille. Jouduin kysymään useita kertoja paikallisilta, miten pääsisin rantaan, ja lopulta puolen tunnin käppäilyn jälkeen pääsin lenkkipolulle. Lenkkeily skyline maiseman kera oli palkitsevaa ja juoksin koko matkan hymyssä suin.


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Tänään saamme uusia vieraita Suomesta. Ennen kuin vierailu lähtee käyntiin, on hyvä hetki kirjoittaa menneestä viikonlopusta. Se oli onnea täynnä, kun ystäväni tuli käymään Hong Kongissa. Launtaina kävimme käppäilemässä Diamond Hillin puistossa. Puisto oli rauhallinen ja kuulemma tyypillinen kiinalainen maisema. Hassua, että tällainen rauhallinen paikka löytyy vain muutaman metropysäkin päästä maailman tiheiten asutusta naapurustosta Mong Kokista (ja kyllä Mong Kok on se alue, missä me asumme).



 Mukana oli myös myös ystäväni matkatoveri, joka oli muutama vuosi sitten ollut Hong Kongissa vaihdossa. Kyseinen mies on kotoisin Ranskasta. Vaikka elämä Aasiassa on kovin erilaista ja mielestäni eurooppalaiset ovat samanlaisia, kyseinen herrasmies toi minut maanpinnalle - ranskalaiset ovat erilaisia. Tottakai eroja lötyy muidenkin eurooppalaisten kanssa, mutta huomaan varmasti helpommin eroavaisuudet ranskalaisien ja suomalaisien välillä kuin muun maalaisten kanssa. Tämä ranskalainen oli siis oikein mukava, mutta niin stereotyyppinen français. Olimme tietenkin myöhässä aikataulusta, mutta sen sijaan että hän olisi ehdottanut metron ottamista, tokaisi hän: "Meitä on tulossa kuusi ihmistä, on ok jos olemme myöhässä aikataulusta." Just. Toinen huomattava ero ranskalaisien ja suomalaisien välillä on organisointi. Ranskalaisilla se on oleton. J kutsuu tätä stereotyyppistä ranskalaista tapaa "ei suunnitella liian tarkkaan, mennään fiiliksen mukaan" sanoin söheltäminen ja häslääminen. Ranskalaismiehellä oli käytöksensä taustalla suloinen ajatus (joka on mainittava), näyttää ystävälleni aitoa Hong Kongia.

Jotenkin täällä on itselle tullut tausta-asetelma me ja aasialaiset. Me-sanalla viitataan länsimaalaisiin tai eurooppalaisiin. Jos minulta kysytään, mistä olen kotoisin saatan vastata "Euroopasta". Me olemme täällä ehkä enemmän Euroopankansalaisia, kuin suomalaisia. Tällaista yhteisöllisyyttä ruokkii varmastikin voimakkaat kulttuuri ja tapa erot aasialaisiin nähden. Myös ulkonäkö erottaa meidät heistä. Mutta tämä ranskalainen herra muistutti siitä, että Euroopassakin on erilaisuutta, emmekä ole yksi möykky ihmisiä. #ylpeästisuomalainen!

Loppuillasta pääsimme Wine and Dine festivaaleille nauttimaan eri viineistä sekä juustoista ja muusta naposteltavista.




Sunnuntaina heräsimme varhain ja otimme lautan Macauhun. Maucau (tai Macao) on toinen erityishallintoalue, joka kuuluu Kiinalle. Se on aiemmin ollut Portugalin siirtomaa. Kaupungin arkitehtuuri on hyvin klassinen ja kadunnimet voi lukea portugaliksi. Paikkaa kuvaillaan Aasian Las Vegaseksi, sillä se kuhisee Casinoita. Macauhun pääsee kätevästi Hong Kongista lautalla ja matka kestää vain tunnin. Naurahdimme kun tajusimme, että lauttoja lähtee Macauhun useammin kuin Helsingistä Tallinnaan, nimittäin 15 minuutin välein. Ihmiset taitavat täällä todella pitää uhkapeleistä.

Tapasimme Macaussa ystäväni muita kavereita ja kiertelimme Macaussa yhdessä. Ravintolaa oli todella vaikeaa löytää ja lopulta päädyimme syömään kiinalaista ruokaa.  Ravintolan työntekijät eivät osanneet alkuunkaan englantia eikä elekieltämme meinattu ymmärtää. Loppujen lopuksi joku toinen asiakas tuli ystävällisesti tulkkaamaan tilauksemme tarjoilijoille. Kummallista ravintolassa oli vessan edessä sijaitseva ämpäri, jossa oli SAMMAKOITA.

Otsikkona kysymys, jota en ennen tätä vaihtoa uskonut joutuvani miettimään. Suomessa  pyhäpäivä, on se sitten joulu tai itsenäisyyspäivä ym., tarkoittaa aidosti vapaata. Jos se osuu arkipäivälle iloitsemme lyhyemmästä työviikosta. Täällä näin ei kuitenkaan ihan suoraan ole.


Tällä viikolla keskiviikko oli kaikille vapaapäivä. Me J:n kanssa nautimme vapaapäivästä tekemällä koulutöitä kotona sängyssä lökoillen (koska meillähän ei kotona muualle mahdu tekemään hommia). Päivä sujui nopeasti ja illalla kävimme syömässä Sohossa  ravintolassa Druncken Duck eli Känninen Ankka.


Eilen sain viestin keskiviikon luennoitsijalta, että meillä on make-up class lauantaina. Siis mitä? Koska on pyhäpäivä, emme saakaan vapaapäivää oikeasti, vaan vapaapäivä siirtyy lauantailta keskiviikolle. Ei kiva! Mikä on siis edes näiden pyhien idea? Sekoittaa ihmisen viikkorytmi?

Turhautumisen lisäksi tähän lauantaityöpäivään, luento on taas vaihteeksi hyödytön. Ensimmäiset 30 minuuttia katsoimme videoita youtubesta, joissa näytettiin kuvia Kiinasta ja taustalla soi kiinalainen höpöhöpömusiikki. Miten tämä on hyödyllistä? No voitan hyödyllisyydellä kuitenkin J:n, sillä torstain luennolla he ovat katselleet Harry Potteria. Ihan kivaa ja rentoa sinänsä, mutta ovatko Harry Potter elokuvat akateemisia? Ja kyllä meidän yliopisto on Aasian top10-listalla.


No tässä päivässä on kuitenkin paljon hyvää. Luentojen jälkeen pääsen viettämään aikaa ihanan ystäväni kanssa, joka on tullut Kiinasta viettämään viikonloppua Hong Kongiin.
Ihanaa vapaata viikonloppua kaikille sinne Suomeen!

Kylläpäs viikko meni nopeasti. Vanhempieni ja Pikku-N:n visiitti ylitti kaikki odotukset, ja nautin siitä että sain esitellä heille paikkoja. Isänikin oli omien sanojensa mukaan ylpeä siitä, että todella olen tutustunut ja ottanut selvää paikallisesta kulttuurista. Viikkoon mahtui ihanaa lapsen riemua, kulttuuria aikuiseen makuun ja herkullisia makuja.

Viikonlopun visiitteihin kuuluivat Cheung Chau sekä ostokset Mong Kokissa Ladies Marketilla. Sää oli pilvinen, mutta saimme nauttia herkullisesta sea foodista.  Cheunga Chaussa J ja isä uskaltautuivat ahtaaseen merirosvoluolaan, joka oli pimeä ja erittäin ahdas käytävä. Minä ja Pikku-N jänistimme, mutta kuultuamme erään lihavan miehen melkein jääneen jumiin, olimme tyytyväisiä päätökseemme.


Vanhempani löysivät kivoja tuliaisia niin Suomeen kuin ystävillemme Yhdysvaltoihin. Käteen tarttui myös isälle uudet lenkkarit. Edelliset tarvitsivat kipeästi päivitystä! Edellisien ostopäivää en kehtaa edes mainita, mutta sanotaanko vaikka että niiden viimeinen käyttöpäivä meni umpeen jo muutama vuosi sitten. Olimme äidin kanssa tyytyväisiä tyylin upgradaukseen. Mutta vanhoista eroon pääseminen ei ollutkaan niin helppoa, kuin ajattelimme. Hymyssä suin äiti kertoi heittäneensä vanhat lenkkarit hotellin roskikseen, jotteivät ne vahingossakaan tulisi mukaan takaisin Suomeen. Hotellin siivooja ei ilmeisesti ollut viimeisestä käyttöpäivästä meidän kanssa samaa mieltä, sillä hän oli ystävällisesti laittanut kyseiset kengät roskiksen viereen kenkälaatikon päälle.


Lapsen ilo on paras onni aikuisellekin tuli koettua, kun veimme Pikku-N:n Hongkongin Disneylandiin. Voi sitä hymyä ja iloa, mitä pikkumies huokui. Joka kulmassa oli uutta hämmästeltävää. Kävimme Tarzanin puumajassa, jokiristeilyllä sekä kahdessa vuoristoradassa. Kummastelimme vuoristoratojen hurjuutta, vaikka pituusvaatimus oli 102cm. Äitini oli molemmissa laitteissa sitä mieltä, ettei tällaisella pituusvaatimuksella laite voisi olla hurja. No toisin oli, mutta Pikku-N oli hurjuudesta huolimatta onnellisin poika maan päällä. Me aikuiset kärsimme pahasta olosta, mutta se ei menoa haitannut. Disneylandin lisäksi veljeni reissun kohokohtiin kuului Pokemon ravintola ja Pikachu riisi.









Aikuisten hupeihin ostoksien lisäksi kuului Iso Buddha ja luostarissa käynti. Olimme J:n kanssa aiemmin nähneet tämän tunnetun nähtävyyden, mutta pääsimme tällä visiitillä testamaan kondoolihissiä. Hissin pohja oli lasia ja matka sujui huomattavasti rattoisammasti, kuin edellisen kerran bussikokemus.




Saatoimme juuri vieraat lentokentälle suuntaavaan taksiin. Jottei aika kävisi pitkäksi, suuntaamme J:n kanssa huomenna Filippiineille, Puerto Princesaan.
Ihanaa viikonloppua ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille!