Paikallinen ruoka ja tavat

Paikalliset ruokailutottumukset sekä -tavat ovat hyvin erilaiset verrattuna Suomeen. Jo ensimmäisenä päivänä ihmettelimme J:n kanssa naapuripöydän tapahtumia Dim Sum ravintolassa. Oletimme paikallisia ruokapöytätapoja pahemmiksi, kuin mitä ne täällä Hong Kongissa ovat. Olimme kuulleet tarinoita julkisesti ruokapöydässä röyhtäilystä ja piereskelystä. Tähän mennessä olen kuullut vain yhden paikallisen röyhtäisyn ja sekin oli kadulla kävelevä mies. Ehkä röyhtäily ja muu mulle sikailu on enemmän sitä Manner-Kiinan kulttuuria.

Ensinnäkin monesti ihmiset pesevät astiansa ravintolassa. Tämä tapahtuu pinoamalla omat asiat ja aterimet kasaan ja kaatamalla päälle kuumaa teetä. Tämän jälkeen tarjoilija tuo pöytää ämpärin, mihin tuo "likainen" teevesi kaadetaan. Kuten eräs hong kongilainen opiskelija totesi "mielestäni tämä on typerää, tiedämmehän ettei kuuma vesi tapa bakteereja".
Toiseksi paikalliset juovat useasti kuumaa teetä ruuan kanssa. Paikallisissa ravintoiloissa tuodaan teekannu pöytään automaattisesti ja harvemmin kysytään edes, olisko joku muu juoma maistunut. Poikkeuksena ovat länsimaalaiset ravintolat sekä food court ruokapaikat, joissa juomat tilataan erikseen.

Tyypillinen hong kongilainen ruoka on Dim Sumit, eli ns. sormisyötävät. Niitä ei tietenkään syödä sormin, vaan niillä mun lemppari vehkeillä, puikoilla. Dim Sumit voivat olla friteerattuja palloja, kevätkääryleitä, merenelävä dumpling tai sämpylä BBQ-tyyppisellä kastikkeella tai valkoisella taikinalla varustettu katkarapu. Dumpling, eli eräänlainen valkoinen taikina, tai mömmö, on itselle aika ällöttävää ja jos sitä on liikaa on syöminen erittäin haastavaa. Dumpling on limaista ja sen paloittelu puikoilla on haastavaa. Monessa ravintolassa tätä mömmöä on aivan liian paksu kerros jolloin nielaiseminen on hankalaa. Toinen paikallinen herkku on kanan jalat, ei ne koivet, vaan VARPAAT. Niiden päälle laitetaan mehevä kastike, mutta itse luisevat varpaat ovat vähintäänkin kummallisia. Niitä vasta onkin vaikeaa paloitella puikoilla.

Paikallisiin tapoihin kuuluu ruuan jakaminen. Jos tilaat annoksen A ja kaveri annoksen B, ei sovi yllättyä jos kaverin puikot yhtäkkiä ovat omassa kulhossa. Kummallista mutta toisaalta ihan kivaa kun pääsee maistelemaan uusia juttuja, eikö?

Kiinalaiset ovat hyvin taikauskoisia yleisesti ottaen, mutta se pätee myös ruokaan. Pöytään ei sovi tilata koskaan seitsemää ruokalajia, sillä se viittaa kuolemaan. Tämä siis ilmeisesti siksi, että numero seitsemän ja kuolema lausutaan lähes samalla tavalla. Yleisesti jos ihmiset menevät porukalla syömään, tilataan pöytään kahdeksan ruokalajia, sillä se tuottaa hyvää onnea ja on juhlan merkki. Haastavaa, sillä annokset ovat suuria ja hyvä kun henkilökohtaisesti jaksan edes yhden syödä. Ruokalajit kyllä jaetaan, mutta viimeksikin noin 9 hengen porukalla ruokaa jäi yli puolet pöydälle. Onneksi mun maha on kuitenkin jo saanut harjoitusta tähän ylensyöntiin, kiitos mun isän kiinalaisen ruuanlaitoin harrastuksen! (Pakko myös kiittää äitiä isän ruuanlaitossa auttamisesta näin tasapuolisuuden nimissä)

Yksi mulle tosi vaikea asia yleisesti täällä on liha. Paikalliset tarjoavat yleensä KAIKKI lihan osat soossissa kuin soossiissa. Et siis koskaan tiedä syötkö niitä varpaita, kanan reittä vai sattuuko suuhusi pala nahkaa tai luuta. Kanan silmiä tai muita sisäelimiä ei onneksi ole tullut vastaan. Vannoutuneena lihansyöjänä elämä on hankalaa ja olen vakavasti harkinnut ryhtymistä kasvissyöjäksi noiden "ylimääräisien osien" takia (ja kyllä olen ihminen joka rakastaa lihaa). Ehkä olen tottunut liian "hyvälaatuiseen" lihaan kotona.

Meidän pelkokerroin on katuruoka. Etenkin täällä tiheästi asutussa Mong Kokissa on paljon kioski tyyppisiä katuravintoloita. Ruokaa voi tilata mukaan erinököisissä muodoissa: palleroita tikussa tai vaikka katkarapuja tikussa. Näissä kioskeissa mikään ei ole käännetty englanniksi ja epäilen vahvasti, että kukaan kioskimamma osaisi englantia. Lisäksi J:n mukaan ravintolat haisevat oksettavilta. Emme siis ole niistä vielä kertaakaan tilanneet ruokaa mukaan. Tosin koitan haastaa itseni tilaamaan yhdestä kioskista paikallista herkkua: egg pancakes. Ehkä teen sen huomenna yhden hong kongilaisen ystäväni kanssa, kerta hän voi toimia tulkkina.

Kouluruoka

Campuksella on tarjolla useita ruokailu vaihtoehtoja: 3 kanttiinia sekä useita à la carte ravintoloita. Yleisimmin opiskelijat syövät kanttiineissa, joissa ruoka on edullista (vaikkei välttämättä niin herkullista). Kanttiinin haaste on kielimuuri; ruokalanmammat eivät yleisesti osaa englantia ja kommunikointi tapahtuu osoittamalla ja viittomalla. Esimerkiksi torstaina tilasin salaatin ja yritin kysyä montako täytettä saan valita. Täti ei meinannut ymmärtää, mitä kysyin, mutta ilmeisesti tauko osoittelussani selvensi hänelle epäymmärrykseni, jolloin hän nosti neljä sormeansa ylös.


Kanttiineista on onnekseni laaja valikoima. Paljon aasialaista ruokaa, mutta myös länsimaalaista. Tosin jälkimmäinen ruokatyyppi viittaa yleensä pikaruokaan.

Meidän syömiset

Pyrimme J:n kanssa syömään campuksella aina kun mahdollista. Tosin välillä campusruoka tulee korvista ulos. Tällöin monesti tähtäämme J:n kanssa lähimmäiseen ostoskeskuksen food court:n, josta saa edullisesti hyvää ruokaa. Valikoima on aasialaista, mutta kuvat ja esimerkki annokset helpottavat tilaamista (koitan vältellä niitä "ylimääräisiä lihan osia"). J:n lemppariksi on muodostunut hot pot annokset ja omat lempparit löytyvät thaimaalaisista ja vietnamilaisista ravintoloista. Hot pot  tarjoillaan nimensä mukaan tirisevällä pannulla, jossa itse paistat lihan ja sekoitat sen riisiin. Annoksen ympärille laitetaan paperinen rinkula, jottei roiskeita tulisi vaatteille.




Toinen molempien lemppari on sea food. Etenkin paikallisilla saarilla tarjoillaan paljon erilaisia rapuja, mutta myös kuivattua kalaa. Pienien kylien erikoisuus onkin torien lähistössä pyykkinarussa riippuvat kalat. Paikalliset kuivattavat kalaa viikon suolan kera ja myyvät sitten sitä markkinoilla. En ole maistanut, mutta ei kyllä omaan korvaan tuoksu eikä näytä herkulta. Monesti jos tilaat ravun pienessä kylässä, tarjoilija käy hakemassa vesisaavista ravun, vie sen kokille ja sitten tuo sen eteesi lautasella. Voit siis itse käydä valitsemassa haluamasi yksilön saaveista.