Luennot alkoivat meillä J:n kanssa tänään. Törmäsin taas moneen uuteen ja ihmeelliseen asiaan ja näinpä ajattelin kirjoittaa paikallisista ihmisistä, tavoista ja byrokratiasta.

1. Ihmiset ja tavat
Ensimmäinen kummallinen asia ihmisissä on tunkeminen. Muistan jo aiemmin todenneeni aasialaisien turistien olevan ärsyttäviä, sillä he tunkevat ja kiilaavat. Nyt ymmärrän miksi; liikkuminen on eräänlainen sotatanner hitaat jäävät jalkoihin eivätkä pääse eteenpäin. Esimerkiksi kun nouset metrosta ulos, tulee sinun hivuttautua tai tunkea itsesi rullaportaisiin tähtäävään väkijoukkoon. Tungos on ruuhka-aikoina kaikista pahin. Onnekseni voin sanoa, että olemme J:n kanssa oppineet tunkemisen salat ja poikkaroimme jo lähestulkoon ammattimaisesti paikallisten joukossa.

Toinen kummastuksen asia ihmisissä on sateenvarjot. Edellisessä kirjoituksessa hieman jo sivuutinkin tätä asiaa. Sateenvarjot ovat täällä vaarallisia johtuen edellä mainitusta tungeksimisesta ja väen paljoudesta. Ihmiset siis käyttävät sateenvarjoja JOKA SÄÄLLÄ. Auringossa varjojen ansiosta ihmiset eivät rusketu (paikalliset ihannoivat kalpeaa ihoa) ja sateella varjoja käytetään niiden normaaliin tarkoitukseen. Olen myös huomannut sateenvarjojen olevan hyvä keino päästä tungoksessa eteenpäin, sillä jotkut väkijoukosta väistävät varjon kanssa kulkevaa ihmistä. Tähän väliin on pakko tähdentää, että me emme käytä sateenvarjoa aurinkoisella säällä. Kun oikeasti sataa jäämme varjojen kanssa helposti paikallisten varjoon. Koko ajan tulee olla silmä tarkkana, ettei jonkun ammattitungeksijan sateenvarjo puhkaise silmääsi tai jää kampaukseesi kiinni ja pilaa sitä.

Kolmas asia, jonka huomasin tänään yliopistolla: englannin kielen taso on hyvin vaihteleva. Aamuluennon professori oli opiskellut Oxfordissa ja osasi englantia todella hyvin. Luento oli mielenkiintoinen, kun sai jopa asiasta selvää. Toisesta luennoitsijasta en voi kyllä samaa sanoa, hän mm viittasi omaan äitiinsä käyttämällä pronominia "he"- huvittavaa. Luennoilla käydään paljon ryhmäkeskusteluja, jotka ovat tähän mennessä olleet haastavia muutamasta syystä. Ensinnäkin paikalliset opiskelijat puhuvat hiljaa ja he eivät lue saati tottele tehtävänantoja, vaan lähtevät sooloilemaan. Tänään erän hongkongilainen totesi aiheensa ja ideansa olevan tehtävää parempi, sillä "I did a research on this in high school" - jaahas.

Neljäs ihmisiin liittyvä kummastuttava asia on ruoka. Siitä riittää niin paljon kerrottavaa, että säästän aihealueen myöhempään kirjoitukseen.

2. Byrokratia, laki ja muut säännöt

Paikallinen byrokratia on erittäin monimutkikasta. Aloitan kertomalla yliopiston säännöistä. Ensinnäkin kaavakkeiden määrä on suuri.
Opiskelijakorttia varten täytimme itsemurha kyselylomakkeen, josta kerroin jo aikaisemmin.
Kuntosalikorttia varten piti täyttää 2 kaavaketta. Ensimmäinen kaavake koski kuntosaliharjoittelu taustaa (kauanko olet käynyt kuntosalilla, missä jne.) ja toisessa kyseltiin sydäntaudeista tyyliin "Have you recently felt any pressure on your chest". Kun palautimme nämä lomakkeet kiinalainen nainen kysyi meiltä todistusta edellisestä kuntosalijäsenyydestä. Tällaista ei ollut yhdelläkään vaihto-oppilaalla. Joten nainen päätyi kysymään jotain sattumanvaraista "what kind of training do you do" sekä imitoi mm haiusliikettä innokkaasti. Se mitä vastasit naisen kysymykseen ei vaikuttanut mihinkään vaan nainen käski jokaisen istumaan luokkahuoneen pulpettien ääreen. Kaavakkeiden lisäksi meille vaihto-oppilaille näytettiin vanha video kuntosaliharjoittelun perusteista. Aikamoista säätöä siis. Ihmettelimme tosin J:n kanssa, ettei uima-altaille tarvinnut kuin kävellä ja marssia sisään: ei yhtäkään kysymystä osaatko uida vai et.

Kolmannen päänvaivan nimi on octopus card eli ladattava kortti, joka toimii niin bussikorttina kuin maksuvälineenä mm. kahviloissa ja ruokakaupoissa. Kortin saaamista varten jouduimme J:n kanssa hakemaan kaavakkeet viime viikolla, hankkimaan valokuvat korttia varten ja vasta eilen saimme hakea lomaakkeeseen leiman yliopistolta. Tänään pystyimme viemään kaavakkeet metroaseman infopisteeseen. Ja yllättävää (?) infopisteet ovat määrätyissä paikoissa, joihin meidän piti erikseen matkustaa tällä viikolla. Emme siis voineet viedä hakemuksia läheisimmälle asemalle -tyypillistä hongkongin säätöä siis. No meillä kaikki ei mennyt itse aseman infopisteessäkään ihan putkeen. Olimme tosiaan täyttäneet kaavakkeet ja hakeneet leimat yliopistolta sekä nitoneet valokuvat kaavakkeen yläkulmaan. Asemalla nainen ilmoittaa meille, ettei nidottu kuva kelpaa vaan kuvan tulee olla liimattu. Tässä vaiheessa pääsi pari kirosanaa, sillä viimeinen passikuva kappale oli tuossa kaavakkeessa nidottuna. Nainen myös ilmoitti, että käsittelymaksu tulisi suorittaa käteisellä, eikä meillä tietenkään sitäkään ollut mukana. Ja eikun kotiin hakemaan rahaa. Hiestä märkänä pääsimme metroasemalle takaisin, oli kolikoita kuvamasiinaa varten sekä kaavakkeet. Uusi nainen ilmoittaa, että voisimme myös saada väliaikaiset kortit hintaan 70 dollaria. Ei taaskaan tarpeeksi käteistä. Taas kotiin ja takaisin asemalle - kolmas kerta toden sanoo. Kuvista tuli aivan kauheat: iltapäivän uinnin sekä kaiken säädön jälkeen (alla lopputulos).

Saimme viikonloppuna kuulla myös yleisistä säännöksistä. Ensinnäkin Hongkongissa eivät päde Kiinan lait. Esimerkkinä meille annettiin Kiinan valtion yhden lapsen sääntö, joka ei päde Hongkongissa. Toiseksi paikalliset puhuvat eri kiinaa eivätkä näin ollen välttämättä kykene kommunikoimaan mainlandista tulevien ihmisien kanssa.
Meitä myös varoitettiin Hongkongin pimeistä takseista.  Paikalliset vironaomaiset ovat kieltäneet Ubertaksit koittaen vähentää huijaksien määrää. Siltikin huijaavat taksikuskit ovat pienoinen ongelma. Mehän saimme jo J:n kanssa pienen opetuksen laittomasti toimivasta taksikuskista viime viikolla. Meille annettiin kohtaamaamme ongelmaan ratkaisu: pyydä kuittia taksikuskilta ja/tai soita paikalliseen hätänumeroon 999. Nyt olenkin huomannut mainoksia, joissa ihmisiä kehoitetaan raportoimaan laittomat toimet hätänumeroon.
Tämän lisäksi passi tulee olla mukana koko ajan. Hongkongin poliisi tekee välillä yllätystarkastuksia, tai näin meille ainakin yliopistolla sanottiin. En kyllä tiedä, miten se toimisi tässä ihmispaljoudessa ja tungoksessa.